sunnuntai 19. elokuuta 2012

"Taatti taatti kekko",

pyysi neiti ihan just kohta 3v eilen illalla. "Ny!!". No eihän äiti siihen hätään miksikään mekoksi muuttunut, saati Taatti Taatti mekoksi. Ja mikä se Taatti Taatti on? No se on pienten prinsessojen suosikki auto, Martti.

Martti on meillä in. Salama tulee pitkällä Martin jäljessä. On Martti kauko-ohjattava miniauto, on Martti pehmolelu ja piti saada Martti mekko.

Aamulla laitettiin sitten tulemaan, kun ensin tehtiin vähän rästejä ja yksi tilausmekko. Tilauksen sain loppuun asti, muut jäi puolitiehen vieläkin. Mutta mikä tärkeintä, Taatti Taatti kekko tuli valmiiksi.

Mutta ensin tilaustyönä tehty 110senttinen prinsessamekko.


Kaavana kaksi eri singoallan kaavaa yhdistettynä, toinen SK-lehdestä, toinen Siiliksen Kaisan piirtämä.
Kangas Liandlolta.
Taas toivon, että kelpaa. Se on se suurin jännitys aina, että kelpaako työt tilaajalle tai lahjat lahjansaajille.

Ja sitten se tärkein, eli Martti.
Ensin piti etsiä kuva. Tulostimessa ei tietenkään ollut mustetta, mutta piti silti koittaa ja sain kuin sain Martin tulostettua. Kuvan löysin esikoisen avulla. Esikko osasi ohjata minut oikealle sivulle, mistä löytyi hyvä värityskuva.

Kuvan piirsin ensin tukikankaalle, jonka olen ostanut Löytö-Palasta, tälläkertaa.


Tämän jälkeen tukikangas leikeltiin pienempiin palasiin ja jokainen pala liimattiin oikean väriseen kankaaseen, joustofroteeta ja trikoota Martissa. Minä tosiaan käytän kangasliimaa, en silitysrautaa. Liima on nopea ja helppo. Liima olen tilannut Kangastukusta, sen Prymin version siitä.

Liimailun jälkeen palat leikataan irti ja aletaan kokoamaan.


Tässä applikaatiossa tein niin, että applikoin ensin pienemmät palat isompaan (toki siis liimasin ne sitä ennen paikoilleen) ja sen jälkeen koko työn vaatteeseen. Yleensä applikoin kaikki kerralla vaatteeseen. Mutta koska tämä oli todella isotöinen, sisälsi paljon pieniä yksityiskohtia, niin katsoin parhaaksi varmistaa, etten tuhoa neidin itse valitsemaan mekkokangasta kokonaan. Neiti hyväksyi Martin Martin näköiseksi ja sen jälkeen uskalsin alkaa kiinnittämään sitä mekkoon. Ensin tosin ompelin etukappaleeseen hihat kiinni. Hihat helpottavat hahmottamisessa ja kuvan suoraan saamisessa.


En tykkää kauheasti käyttää joustofroteeta tai velouria applikaatioihin, koska pinta on mielestäni hankala. Lopputulos näyttää sotkuiselta, niin kuin mielestäni tässäkin, ennen pesua. Pesussa ylimääräinen nukka irtoaa ja kuvasta tulee siistimpi. Tässä kuvassa itseä häiritsee kyllä mustat rajat, mustalla ommellut jutut siis. Mutta oli pakko, koska samalla värillä en olisi millään saanut yksityiskohtia näkyviin. Koetin. Mutta tärkeintä on, että neiti tykkää, vaikka äiti ei ihan tyytyväinen olekaan. Parempiakin olen tehnyt.


Sitten vain mekko kasaan. Ajattelin ensin laittaa hihoihin kuminauhat kujiin ja kääntää helman, mutta sitten yhtäkkiä muistin Karnaluksista ostamani pitsin ja päätin koettaa sitä. Peitetikki temppuili, mutta onnistui lopulta tarpeeksi hyvin. Ja tykkään lopputuloksesta.


Neiti rakastaa tätä Leena Renkon Poni-kuosia. Se on ihan lemppareita ja nyt se on lempparimekkona lemppariauto Martin kanssa.

Oma merkki.

Neiti laittoi mekon heti päällensä ja keksi heti, että se on prinsessamekko, käski vielä hakea kruunun päähänsä. Hyppi ja pyöri trampoliinilla mekossaan iltapalaan. Paras palaute ikinä, kun ei vaatetta tahdota riisua päältä. Taatti Taatti kekko!



3 kommenttia:

  1. ihanaa kun laps on onnellinen äiskän tekemästä vaatteesta:)

    VastaaPoista
  2. Hienoja mekkoja. Martti on kyllä paras! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. :)