Ompelujumi on vaivannut jo pitempään, kuten jo aiemmin sanottua, mutta nyt sain sen ainakin hetkellisesti selätettyä. En tiedä auttoiko siinä päivävierailu OttoBreen myymälässä Rovaniemellä vai muutama vauvalahjaksi tilattu ihanuus. Mutta väliäkö tuolla, olenhan saanut jälleen nauttia ompelukoneen ja saumurin hurinasta.
Lähdin etsimään kankaiden kätköistä sopivaa yksiväristä joustofroteeta yhteen vauvalahjaan (joka esitellään ihan hetken päästä), kun neiti osui paikalle ja neidin silmään osui Majapuun ihana ankkaneulos. Sitä oli jäljellä enää hyvin pieni palanen ja siitä neiti tahtoi itselleen hameen. Sanoin, että hameen siitä saan tehtyä ja tämähän toki piti tehdä ensin ja heti. Leikoin hameen ja mietin: neiti ei pidä hameita, vaan mekkoja. Sain ajatuksen ja suuntaa antava ohje löytyi Mekkotehdas-kirjasta Katariina mekosta. Eli pieni malli hihanmuotoon. Katsoin kirjasta kuvan ja leikoin niin suuren kuin kankaan jämästä enää sai. Etu- ja takakeskikappale on koottu sitten vähän pienemmistä paloista ja niissä ankkaneulos on nurinpäin.
Tällainen siitä sitten tuli:
Resorin tahdoin tuohon keskiosaan, neiti sai itse valita värin. Yllätys yllätys pinkki sen olla täytyy. Tein vähän turhan naftin, kun yläosan kokeilulla oletin, että sen ei kovin iso tarvitse olla, mutta olisipa tuo voinut hitusen pitempikin olla loppujen lopuksi.
Etukappale on kahdesta palasta.
Takakappale täytyi koota jo neljästä pienestä palasta.
Mutta siitä tuli niin ihana! Oikein yllätyin itsekin miten kiva yhtäkkisestä päähän pistosta tuli ja aikaahan tähän ei kulunut kuin tunteroinen kaikkine kankaiden kaiveluineen. Ehkä puolitoista.
Kankaiden kaivelu tuotti tulosta alkuperäisenkin asian kanssa. Ystävä teki tilauksen haalarista vauvalahjaksi. Olin puhunut tästä ihanasta be timelessin traktori joustofroteesta ja siitä piti saada pojalle puku. Tahdoin yksiväriset hihat säästääkseni tätä ihanuutta omallekin pojalle. Alkuperäinen idea oli laittaa vihreät hihat, toinen idea sisälsi vihreät resorit, mutta näitä ei ollut kumpaakaan. Niinpä traktori sai seuraansa oranssia ja onneksi oranssi kuuluikin vauvalahjan saajan äidin lempiväreihin, sattumalta.
Haalari on reilua kokoa 68, ehkä jopa 74.
Tämän jälkeen saumurissa oli jo valmiiksi sopivat langat pojan autoyöpukuun. Kankaan ostin OttoBreestä siellä käydessä. 7e/m. Ei paha ollenkaan, mutta ostin silti vain 80cm, eli juuri sen verran kuin pojan haalari vaati.
Kuten yläkuvasta voi arvella, poika tykkäsi kovasti. Ja tämähän laitettiin heti tänään päällekin, ei kelvannut enää vanha apinahaalari, vaan piti saada ninnataato-haalari yöksi.
Napit on yhäkin niskassa, harkitsin jo vetoketjuun siirtymistä, mutta miehen kanssa olimme yhtämieltä lopulta, että vetoketjullisessa versiossa poika löytyisi alasti sängystään. Nyt poika ei ujuttaudu puvustaan keskellä yötä, vielä.
Kangasta jäi pala, josta tein pojalle caprihousut kesään. Ne jäivät nyt kuvasta, mutta kivat tuli.
Tämän jälkeen piti koota vielä yksi vauvalahja. Unipussi, pojalle. Tässä neuvot. Ja tässä tulos:
Pyöritin tätä kangasta Metsolan asiakasiltamissa pitkään ja kyselin mielipiteitä, että kelpaisikohan tämä kuosi pojan unipussiin. Onneksi muutkin olivat sitä mieltä, että tottakai se sopii. Ja sopihan se!
Trikoo on siis metsolasta.
Viimeisenä kokosin hiukan aikaa jo inspiraatiota odottaneen mekon. En oikein saanut päähäni, mihin yläosaan alaosan yhdistäisin, mutta lopulta päätin tehdä radikaalisti, vaikka itseä vähän hirvitti.
Alaosa on Metsolasta. Viskoositrikoota mitä ilmeisimmin ihanan laskeutuvuutensa perusteella. Pätkä oli 80cm pitkä ja ajattelin sen riittävän hyvin mekkoon. Mutta niin vain kävi, ettei se riittänyt. Pala oli hyvin kapea ja mekosta tuli aiottua pitempi.
Yläosan kankaan sain vaihtareilta aikoinaan vaihdettua ja se on odotellut tuolla laatikossa jotain ja nyt se joku tuli. Mitään yhteistä näillä ei ollut ja jotain piti saada yhdistämään nämä kaksi. Siitä lähti ajatus rypytys röyhelöstä eteen ja mustasta pitsistä siihen lisäksi.
Rypytys on tehty framillonin avulla ja ommeltu vain suoralla kiinni etukappaleeseen.
Joustopitsi on Kangastukusta ja ompelin sen yläosaan suoralla ja vasta keskiosaan tajusin vaihtaa siksakiin. Näissä venytin pitsiä hiukan. Helmaan tahdoin pitsin myös, pitämään mekon kasassa, yhdistämään ylä- ja alaosan. Viimeistelemään kokonaisuuden. Helmassa en pitsiä venyttänyt yhtään. Lopputulos miellyttää minua paljon. Mekko pääsee odottamaan reissua ja kesää.
