tiistai 15. lokakuuta 2013

Pikkupikkupikku vaaleanpunainenkissa

"Äiti, minä olen pikkupikkupikku vaaleanpunainen kissa! On raidat! Ja häntä! Ja pitkät kynnet! Ja on vaaleanpunainen, kokonaan! Äiti!"

"Äiti, minä olen pienenpienenpieni vaaleanpunainen kissa! Äiti, on terävät hampaat ja kynnet!"

Tätä meillä on kuunneltua pitkään. Eilen sille piti tehdä puku:

Ja kyllä sitä pukua odottettiin: "Äiti, kestääkö vielä kauan? Joko se on valmis? Eihän kestä enää pitkään? En jaksa odottaa, joko se on valmis? Äiti, vieläkö menee pitkään? Olisiko jo valmista?"

Ja se ilme, kun puku oli valmis. Sitä varten kannattaa ommella. Sitä ilmettä varten.

Hyvä kun saatiin kissalta puku yöksi pois. Tänään on ollut kissa liikkeellä koko päivän ja yötä vasten pitäisi puku pestä, että huomenna pääsee kissa tarhaan.

Huolensyöjä

Törmättiin kaupungilla huolensyöjiin. Superihaniin pehmoihin, joiden ideana oli vetoketjulla avautuva suu. Olisin halunnut ne kaikki! Mutta hinta oli aika hurja. 25e/kpl.

Tultiin kotiin ja leikoin. Ja kun sain valmiiksi, leikoin uuden, kun toiselle tuli pahamieli. Ompelin ja sain valmiiksi.
Tässä välissä tuli kaksi muutakin suunnittelmaan ja halusivat omansa.

Tilkuista syntyi neljä huolensyöjää ja näin katsottuna säästin 100e!






Yläkuvan yksilöt luotiin lasten tahtojen mukaan. Alakuvasta myös toinen, pitkulaisen omistaja (herra 2v9kk) ei vielä osannut sanoa juuta tai jaata. Itku tuli kuitenkin, kun huomasin ensimmäisen kappaleen menevän siskolle ja onni olikin suurenmoinen, kun sai oman kainaloonsa.

Ehkä meille ei nyt ole huolia, kun on niin monta huolensyöjää.

Viimeinkin päivitys

Olen ommellut, paljon. Lähinnä itselle tia aikuiselle, jolloin kuvaaminen on taas haastavaa. Joudutte siis nauttimaan jatkuvasti meidän pienen kopperoeteisen ihanista näkymistä, varsinkin kun aikaa muokkaamiseen ei ole. Kuvanlaatuhan on tuttua samsungin luurilaatua ja peilit on lasten jäljiltä. Niitä on ihana nuolla ja näpertää muutenkin. ;)

 Housuja.

 Merinovillaiset villatakit lapsille. Kahdelle nuorimmalle siis, joille kelpaa vielä kaikki.


Kypärälakkeja. Kuvasta puuttuu omien lasten myssyt.








Muutama mekko/tunika. Osa itselle, osa myyntiin, osa kaapista, osa suoraan koneesta. Viimeiseen rakastuin ja halusin itselleni, mutta kun kuvaan liittää oman naaman, huomaa, ettei se väreiltään sovi minulle yhtään. Itku!