sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kesämielellä

Nyt, kun joulu on ohi, on luvallista alkaa odottamaan kovasti kesää. Eikö vain? No, minulle se tulee ihan liian hitaasti ja odotettava aika on aivan liian pitkä, ehdin masentua vielä monta kertaa lumen tuloon ja kylmyyteen ja lopulta pelkään, ettei sitä kesää taaskaan tule.

Mutta välissä sen pitäisi tulla. Tosin se saavutetaan matkustamalla noin 10 tuntia lentokoneella.. On siis aika valmistautua mahdolliseen kesään.

Löytö-Palasta mukaani tarttui muutama ihana ohut trikookangas palalaarista. Tämä oli niistä toinen.

Mekkoa olin ideoinut jo pitkään ja nyt se vain piti leikkoa ja ommella. Siinä samalla sitä tosin ideoitiin lisää.

Mekko edestä


Kuvassahan se ei toki näytä taas miltään. Päällä sen sijaan oli oikein kiva. En vain yhäkään rohkaistu laittamaan kovin paljastavia kuvia nettiin itsestäni ja en valitettavasti omista sovitusnukkea omilla mitoilla. Se olisi tosin aivan ihana lisä tähän harrastukseen.

Mekko takaa

Mutta ideahan on se, että mekon sivusaumat ovat auki yhtä pientä kohtaa lukuunottamatta. Alaosan kaitaleen yläsauma jää juuri pakaroiden alle, selkä on auki lähes puoleen selkään. Ylhäälle laitoin narut, jotta mekko pysyisi päällä. Olkapäistä mekko on myös auki. Hihojen suista ja ihan kaula-aukon reunasta ommeltuna on noin 1,5cm:n matkat. Reunoja ei ole huoliteltu mitenkään, vaan luotan trikoon luonnolliseen rullaantumiseen.
Kainalosaumat on ainoat, mitkä on kiinni rintojen alle asti. Kyljet saavat siis huoletta näkyä, mutta maha on peitossa. Tämä vaatii kyllä minulta vielä pientä (suurta) treeniä ennen reissua.






Hyvin nopea ja yksinkertainen, päällä mukava.

Kaava on oma, täysin summanmutikassa leikottu, kokoa summaamassa oli vain sopiva paita, jonka avulla leveys tuli kohdalleen. Muuten leikkaaminen tapahtui mittanauhan avulla ja summassa sinnepäin.



lauantai 29. joulukuuta 2012

Paketit auki

Nyt on joulut juhlittu ja paketit aukaistu, jotenka uskaltaa paljastaa, mitä niistä paketeista paljastui.

Kahden ystävän lapsille tein lahjat, ihan vain siitä tekemisen ilosta. Yhtäkkiä sain vain idean, että tahdon ommella heidän lapsilleen jotain kivaa. Kiire oli, mutta halu antaa jotain, oli kova. Nämä ovatkin tärkeitä ystäviä ja mitään vastalahjaa ei todellakaan odotettu, parasta oli kuulla, että kaikki tykkäsivät pehmeistä paketeista.

Isolle veljelle oli hankala keksiä, että millaista sitä tekisi, kun taas pikkusiskon setti oli ihan selvää kauraa. Onneksi yhtäkkiä muistin sen myymättömän hupparin, joka täälläkin on jo esitelty, ja ajattelin sen sopivan loistavasti pojalle. Siihen oli vain saatava jotain lisää, eli housut. Esimmäisen lahja valmiina.


Raitajoustofrotee on pehemiältä, lime joustofrotee ja resorit Hannan Kankaasta.

Pikkusiskon setti oli helppo, koska olin jo aiemmin mainostanut tätä ihanaa linnunrataa tyttösen äidille, kun minusta kangas oli väreiltään täysin pikkusiskon värinen. Taidettiin me sopia siitä mekkoa tytölle silloin, mutta jäi jostain syystä tekemättä ja odottelmaan. No tästä syystä tietenkin! Nyt sain antaa sen lahjaksi.


Linnunrata trikoon taisin tilata Royal-tuotteelta. Ruskea trikoo on Hannan Kankaasta.

Toisen perheen isoveljelle homma oli taas vähän hankalampi, kun olin juuri yhden joululahjan antanut syntymäpäivälahjana, kun en malttanut odottaa sen kanssa. Kypärälakki oli selvää, mutta minusta se tuntui liian pieneltä ja tahdoin välttämättä tehdä jotain muutakin. Päädyin ihan perushousuihin, kun paitoja olen pojalle tehnyt syksyn mittaan erikoismitoin. Niinpä yksiväriset housut tuntuivat hyvältä idealta.


Yksivärinen joustofrotee on Hannan Kankaasta, samoin taitaa olla resorit. Oravamerinovilla on Leena Renkon käsialaa ja Sampsukasta peräisin.

Pikkusiskon setti oli taas ihan selvä. Jostain syystä nämä tyttösten jutut on enemmän minun juttuni. Värimaailma oli vain hetken aikaa kadoksissa, mutta sitten sekin selkiytyi.




Hertan suuhun en ole yhtään tyytyväinen, mutta kiireessä se sai nyt kelvata. Nepparit oli saatava taas helpottamaan pukemista. Kuvissa salamanvalo vääristää neppareiden värin, oikeasti on ihan resorin väriset Kam-nepit.
Yksivärinen joustofrotee taas Hannan Kankaasta. Applikaatiotilkut milloin mistäkin, joustofroteeta ja trikoota. Raitajoustofrotee ja vihreä resori Metsolasta.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Kamomillaheppaa ja lahjonta

Pikaompeluksia vielä ennen joulua. Jotain on tehnyt mieli tehdä ja päiväunien aikaan piti vain keksiä mitä. Tuloksena hameet kamomillahepasta.




Ja jotta äidille ei tulisi pahamieli, piti tehdä äidille samanlainen:


No totuushan oli, että äiti tahtoi tästä Leena Renkon piirtämästä Majapuun teettämästä ihanasta neuloksesta hameen, samantyylisen kuin neljä edellistäkin. Miten niin innostun aina väliin jostain? Plussaksi laskettaneen se, että tänä talvena en ole käyttänyt farkkuja kuin muutaman kerran, nekin ennen hameiden tekoa. En pidä farkuista yhtään, hameita rakastan.
Äidin hameen nähtyään tahtoi neitikin itselleen hameen. Mietti hetken, että tahtooko punaisesta vai vihreästä, mutta päätyi vihreään, koska äidilläkin on. Nyt ollaan sitten samiksia.

Eilisen pikaompeluksena syntyi lahjaksi lähtenyt setti saksanmaalta tilatuista maxidots -joustofroteista. Aiemmin suunnitelma näille oli jotain ihan muuta, mutta niin ne vain jäi roikkumaan, kunnes tähän ne soveltuivat täydellisesti.


Haalari on jälleen omalla luottokaavalla tehty, summassa kokoa pienennetty ja nyt toivotaan sen sopivan ja miellyttävän. Kooksi setille tuli noin 80cm.



Haalarin sisältä löytyy siis ihan perusmallinen raglanhihainen paita.


Paidan kaula-aukkoon tahdoin nepparit, päädyin kam-neppeihin värien vuoksi. Lahjansaaja on vasta 7kk:n ikäinen, joten nepparit on vielä ihan aiheellinen lisä.
Toivottavasti sieltä ei kukaan eksy blogiin kurkkimaan paketin sisältöä etukäteen.

Tämän julkaisun myötä toivottelen kaikille lukijoille hyvää ja ihanaa joulua. <3






torstai 20. joulukuuta 2012

Pieniä lahjapaljastuksia

 Nyt pitää jo miettiä, että mitä sitä uskaltaa paljastaa ja mitä ei. Ajattelin jo blogata joululahjat, mutta jätin osan vielä piiloon ja salaan odottamaan.

Tein tyttöselle ihanan värisen paidan ja neiti tykkää.

Kangas on Sampsukan kotimyynnistä. Värit on ihan herkut ja pinkit resorit piti vielä saada.
Ihan peruspaita, koska näitä meillä pidetään, perusvaatteita. Aina yhtä tylsiä ja samanlaisia, mutta aina käytössä. Ollaan ihan perusihmisiä perusjuttuineen.

 Vauvalahjojakin on taas tullut tehtyä. Yksi omalla ystävälle, yksi ystävän ystävälle. Ystävän pyynnöstä runoratsuista tehtiin pienelle tyttöselle puku, vähän isompi kuin normaalisti, ihan hitusen. Pinkeillä resoreilla. Koko on nyt 68-74.
Ystävän vauvalle mietin pitkään, että mikä kuosi olisi hyvä ja sen jälkeen, että mikä kuva. Piirrustustaidottomalle nuo kuvat on aina hankalia. Tahtoisin tehdä lapsellisia, ihania, eläväisiä, värikkäitä, mutta en osaa piirtää. Siinäpä teille lukijat vinkki, jos piirrustustaitoa löytyy, niin otan mielelläni vastaan ihan ääriviivakuvia, miksei väritettyjäkin. :)

Mutta tällainen ampiainen sinne nyt pesiytyi:


Runoratsut on vanhaa tuotantoa ja Seliahan ne valmisti. Leena Renko piirsi. Nyt, kun sain uuden erän, niin uskalsin jo vanhaakin leikkoa.
Raitajoustofrotee on Metsolasta. Applikaatio on joustofroteeta myös, paitsi siivet on ihan puuvillaa. Toivottavasti eivät kärsi pesussa.
Palautekin tuli jo, että ihan nappi valinta oli ollut ja vastaanottaja tykkäsi kovasti. Onneksi. Aina vähän jännittää näitä tehdä, että mitä niistä sanotaan. Ihan täysin kun ei tämä(kään) applikaatio onnistunut, mutta riittävän hyvin, että kelpuutin jatkoon puvun.

Sitten ensimmäinen joululahja kuva:


Miehen siskon ja veljen lapsille pipot. Ylärivin paapiin mäyriksestä ruttikset, toisessa vuorena polarfleese ja toisessa merinovilla.
Alhaalla mustaa trikoota ja ninjago-silmät. Nämä(kin) olisi voinut onnistua paremminkin, mutta jospa ne kelpaisi ekaluokkalaiselle pojalle.
Ja viimeisenä Majapuun ihana Kamomilla heppa ja siitä pipo hevostelua harrastavalle. Toivottavasti pipot sopii ja päätyy käyttöön hyllylle sijoittelun sijaan.

Joululahjaideaksi ideoin huppuhatun mallin. Ystävän kanssa oli puhetta, kun heillä tykätään pitää tämän tyylisiä huppulakkeja, itse en ole koskaan ymmärtänyt niiden päälle, mutta se johtuikin juuri siitä, ettei tällaisia ole kaupoista saanut kauniilla kuosilla.

Nyt on. Kamomillahepat neidin ja hyvä on päässä. Lohikset lähtee tänään lahjaksi, ensin ajattelin joululahjaksi, mutta tahdonkin antaa jo nyt (joo, jouluun on enää 4 päivää!) synttärilahjaksi. Toivottavasti siellä tykätään tästä myös.


Kaavat näihin on omat, summassa piirretyt. Hyvän kokoiset tuli silti. Ainoa, että mietin pitkään laitanko resorin vielä naama-aukkoon, mutta jätin sitten laittamatta. Toisaalta olisi voinut laittaakin, mutta menee se hyvin näinkin.
Neulokset on Majapuulta ja Leena Renkon suunnittelemia. Lohiksen vuorena on polarfleese, kamomillan joustofrotee HannanKankaasta ja korvien suojana vielä polarfleese. Heijastimet heijastinkankaasta ja -nauhasta.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Palomiehiä takillinen

On jäänyt bloggaamatta moni ompelus. Nyt on tullut joululahjoja tehtyä, joita ei vielä ihan viitsi bloggailla ja myös vauvalahjoja, joita myös pimitän hetken vielä. Samalla on ollut myös vähän jumia päällä, eikä oikein tiedä mitä ompelisi. Kankaita on sen sijaan tullut tilattua, liikaa.


Tätä ihanuutta lähdin bloggaamaan, kun en jostain syystä itse sitä vielä nähnyt ja oletin, etten ole vielä blogannut.. Enhän?

Mutta tässä se on: Palomiehiä takillinen


Pienelle pulleroposkituttisuullemaailmanparhaallepojalle piti saada takki juuri tästä iki-ihanasta Leena Renkon suunnittelemasta ja Majapuun valmistamasta palomiesneuloksesta. Ja miten ihana siitä tulikaan!

Taskut on majapuun musta-keltapalloneulosta, samaa löytyy hupun vuoresta.
Mustat resorit hupunreunasta ja hihansuista on Hannan Kankaasta.
Tahdoin takkiin välttämättä heijastin tereet. Kaavaksi karsiutui Jänis anorakki jostain ob:sta, muokattuna tosin taas. Kaava oli iso ja takista tuli iso. Takin vuorena on äitiyspakkauksen täkki, se valkoinen siis. Välissä on veden- ja tuulenpitävä laminoitu ulkoilukangas ja ihan vuorena on vielä punainen vuorikangas. Lämmin on ja painava. En ehkä toista näin pienen takkia tekisi tuosta äp:n täkistä.


Lisäksi jotain, mitä voi jo blogata samalla:

Tilkkuja on korillinen. Ajattelin sen määrän vähän vähenevän, kun teen tilkkupaitoja. Tein kaksi, toisesta ei vain ole kuvaa. Tässä kuvassa joustofroteetilkuista tehty paita kokoa 116.


Valitettavasti tilkkukori on vielä ihan yhtä täysi, jos ei jopa täydempi, kun mitä se oli tätä tehdessä! Mistä niitä tilkkuja aina vain tulee!?! Pitäisi viedä lähipäiväkotiin osa.


 Eräänä päivänä sain myös innostuksen tehdä kellohameita. Yksi puuttuu kuvasta, tuosta musta-keltaisesta palloneuloksesta tehty, se on tytöllä kovasti jo käytössä.

Nämä etsivät kotia, kun ei me näin montaa tarvita. Ihania liehuhelmoja ja prinsessaballerinoja:


Yläkuvan kankaat on Leena Renkoa jälleen kerran. Kettu on kotoisin Sampsukasta, salmiakki Hannan Kankaasta. Se on värjätty Dylonin pesukoneväreillä keltaiseksi, alkuperäisin siis musta-valkoinen.

Alakuvan salmiakki on myös Leenan ja värjätty samoin Dylonilla ihanan pinkiksi.
Pallot on tulleet Saksasta asti ja keskimmäinen raita on Metsolan tuotantoa.

Nämä hameet on siitä mahtavia, että menevät pitkään. Ensin vähän pitempinä jo koosta 74 lähtien, ja sitten lyhyempinä vielä jopa kokoon 116, ehkä vielä enemmänkin. Oma 10-vuotiaskin mahtui hameeseen, tosin helma oli aika lyhyt jo sellaisen 150cm:n päällä.

Ja illan nauruosuus:


Lapsen uusi, mummun tekemä, villasukka joutui vahingossa pesukoneeseen ja tällaisena se tuli sieltä ulos. Ensin otti päähän tiukasti ja ihmettelin, että miten se on koneeseen joutunut. Sen jälkeen alkoi naurattamaan ihan vedet silmistä. Tyttö 3v ei millään usko vieläkään, että nämä ovat pari. Isompi mahtuu kuulemma, mutta pienempi ei ja eivät siis ole pari. Hups vaan ja oho.

torstai 6. joulukuuta 2012

Liebster Blog




 

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. 
Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa.

1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
Kiitos Heidi blogista NeaNoa!
 
     2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3) Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi.
Tunnustukseni lähtee seuraaville blogeille:


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tyttö ja nukenvaunut

Tämä ihanuus ilmestyi Majapuulle äskettäin ja pakkohan sitä oli saada. Ja siitä oli pakko saada neidille heti. Eilen tuli, eilen tehtiin. Liivimekko ja paita ja settiin sopivat leggarit sitten myös.
Kankaan on suunnitellut Leena Renko.



Liivimeko on ihan perusmallinen, valkoiset resorikanttaukset tuo vähän valoa.
Paita on tuollaisialla lyhyemmän mallisilla, vähän pussittavilla, hihoilla. Tosi kiva tuli minun mielestäni.
Trikoo on peräisin triteksiltä ja resorit metsolasta.

Majapuulle ilmeistyi samalla paljon muutakin ihanaa ja tänään ollaan taas kytätty ja kytätty, että ihanuuksia ehtii saada. Nyt on taas tulossa läjä uusia kankaita.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Heppoja, mekkoja ja siili.

 Ostin tätä ihanaa heppa kangasta Oulun Kivaa- lapsi- ja perhemessuilta Hanhelin pisteestä. Tätä oli siellä kahta väriä, joista neiti sai itse valita mieluisen ja se oli tämä punainen versio. Mekkotyttönä mekko siitä piti saada ja sellainen tehtiin. Halusin vähän jotain erilaista, niin kokeilin rypytyksia raglansaumaan. Rypytys olisi voinut olla hiukan lyhyempi, mutta menee se näinkin. Tyttö tykkää kovasti. Eteen halusin tuon ison hepan vielä oikeaan kohtaan. Tämä kokoa 98-104


 Leena Renkon Selialle tekemä ihana runoratsu trikoo päätyi testipaidaksi. Tai siis huppariksi. Ensin oli tarkoitus kokeilla sellaista resorinappilistaa, mutta se ei pikaisesti yritettynä vain onnistunut, jotenka korjausompeluna siitä tulikin tällainen v. Muuten ihan mukava, mutta pojalta tahtoo puota päältä, mutta menee se meidän käytössä. Tämä väri muuten sopii pojalle tosi hyvin. Tämä siis kokoa 92-98.


Vaihtareilta sain tämä aivan ihanan kankaan. Trikoo on ohutta lirpaketta, mutta kuvio minua kiehtoi paljon. Siitä oli pakko ommella nopeasti pojalle yöpuku. Kuviota rikkomatta. Eli sauma on vain takana. Koska kankaan pituus oli vähän nafti meidän pojalle, tein jämistä lahkeisiin pitkät pidennykset, hihoihin tein myös pidennykset samasta trikoosta. Selän puolelta löytyy kaksi nepparia, näin hyvin itseään toteuttava nakupelle ei saa itseään niin helposti riisuttua. Kokoa puvulla 92cm.


Kaapissa lojui käyttämättömänä tämä ihanan raikas collari, josta olin suunnitellut itselleni jotain, mutta kun joulumyyjäiset lähestyi, sain ajatuksen tehdä siitä liivimekkoja. Nämä on kokoa 68-86. Rinnassa on sydän applikaatio tuomassa vähän eloa.


Löysin myös tämän kierrätyskeskuksesta löytämäni kankaan kaapista ja siitäkin tuli mekkoja joulumyyjäisiin. Kokoa 86-98.


Samoihin myyjäisiin tein kypärälakkeja erilaisista jämätrikoista. Mekkokankaiden jämistä tein kaksi tonttulakkia, joista toisen sain myytyä myyjäisissä. Kaikki muu jäi myymättä!! Oli siis kaikkien aikojen surkeimmat myyjäiset omalta osaltani. Tosin eipä siellä muutkaan myyjät kauheasti kaupaksi saaneet. Osa kyllä sai enemmän. Asiakkaita ei hirveästi liikkunut. Harmitti aika vietävästi istua 4 tuntia siellä saaliina 10e miinus pöytämaksu.


Ja vielä olen tehnyt itselleni bambupaidan vaihtareilta saamastani ihanasta siilibambusta. Jostain syystä kuva halusi välttämättä hypätä väärinpäin ja en yhäkään osaa kääntää kuvia täällä, enkä jaksanut lähteä muokkaamaan muutenkaan, jotenka tässäpä väärinpäin oleva siilipaita itselleni.



Muutamat ompelut vielä olisi bloggaamatta tuosta välistä, kun jostain syystä meillä tahtoo käydä niin, etten ehdi kuvata ennen kuin vaate on jo käytössä ja pesussa ja kaapissa ja käytössä ja pesussa..

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lohikäärme

Niin kotiutui meillekin Majapuun iki-ihana lohikäärmeneulos. Harmiksi missasin kokonaan turkoosin, mutta onneksi sain tätä punaista. Turkoosia aion kyllä yrittää saada vielä! Kuosi on Leena Renkon, vaihteeksi.

Tytölle syntyi synttäreille mekko. Tällä kertaa liivarimalli. Kaula-aukkoon testasin ekaa kertaa peittarin kantinkääntäjää (vai mikä se nyt olikaan), jouduin purkamaan kerran hyppytikkien vuoksi. Koitin uusiksi ja meni, mutta olisin halunnut siitä tiukemman. Nyt kaula-aukko jäi lörpölle. Yritin jatkaa hihansuihin, mutta kun olin kolme kertaa purkanut, niin päätin kantata käsin. Siis resori ensin saumurilla kiinni ja peittarilla ilman apukojeita kanttaus. Se sujui kerrasta. Eli onkohan tuota laitetta sittenkään järkeä opetella käyttämään.. Kyllä minä aion koettaa!

Saa nähdä puranko vielä kaula-aukon ja laitan senkin käsipelillä kiinni uusiksi, vai annanko olla. Itseäni haittaa, tyttöä ei ja ei se tunnu näkyvän niinkään. Ehkä pesukone auttaa ongelmaan myös.

Resoreiksi halusin keltaiset, mutta ajattelin niiden pesussa nopeasti menettävän keltaisuutensa, niinpä päädyin tähän violettiin. En halunnut nyt mustaa, en punaista, enkä pinkkiä, vaan jotain ihan muuta. Hyvin sopii mielestäni näin.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Lisää lisää

Vanhoja ompeluita muutamat tässä. Tai no vanhoja ja vanhoja, mutta vielä blokkaamattomia. Kun ei muka ikinä ehdi tai muista.. Kamerassa odottaisi uudetkin kuvat.

Mutta ensin lakkeja ja tumput tilauksesta. Tosin vihreä lakki odottelee vieläkin pöydällä..


Kioskikissa on Leena Renkon käsialaa ja peräisin Hannan Kankaasta. Vihreä joustofrotee sieltä myös. Samoin resorit. Nauhat on kestovaippakaupasta.


Tämä ihana sienitalojoustofrotee odotutti itseään kauan ja kun se viimein tuli, oli sitä napsuteltava myös tänä vihreänä. Mustalla pohjalla oleva odottelee vielä uutta elämäänsä laatikossa.

Sienitalo on myös Leena Renkon käsialaa. Ostettu mussukat nettikaupasta.
Kokoa haalareilla on 86-92 ja pojan omat. Resorit hannan kankaasta.

Hupparia hupparin perään!

Kangas pehemiältä, resorit hannan kankaasta. Hupun vuori Liandlolta. Koko 98-104. Tämä etsii uutta kotia. Tein vain testinä, kun kaveri sanoi kangasta kalsarikankaaksi. Ihana yöpuku tuli pojalle kyllä, mutta ihanasti sopi myös huppariin. Kangas on todella pehmeää joustofroteeta.


Tämä on taas tuttua Metsolaa. Ihana kuosi, ihanat värit. Koko 86-98. Resorit tähän taitaa olla sampsukasta.





torstai 8. marraskuuta 2012

Pannulappuja pikana

Meidän kaikki pannulaput tuntui huonontuneen niin, et sormet palaa niitä käytettäessä.  Uusille oli siis tarve. Sain kangastukusta tilatun lämpöhuovan jo jonkin aikaa sitten ja nyt innostuksen testata. Muutama valmistui. Päälliset on ihan perus puuvillaa.
Ajattelin että ne meillä välttää.  Ja seuraavaksi testaamaan,  että pitävätkö nämä sormet turvassa.


maanantai 5. marraskuuta 2012

Vauvalahjoja ja uikkarit

 Tein jo aikaa sitten muutamia vauvalahjoja. Tykkään itse koko puvuista pienillä, koska ne on helppoja pukea ja riisua ja ne eivät nouse korviin vauvaa nostaessa. Kooltaan nämä ovat 62-68.

Tämä on josutofroteeta Minvillalta. Aivan ihanan väristä.

Ja tämä trikoota Liandlolta. Tykkäsin tästäkin kuosista kovasti, mutta lopulta en osannutkaan omalleni tästä mitään tehdä. Onneksi ihanan kuosin sai käytettyä näinkin.

Ja sitten se uimapuku. Totaallisen täysin päästä revitty. Fiiliksen mukaan leikottu ja kasattu. Olin miettinyt jo pitempään uimapuvun tekemistä itselleni. Muutamat tekivät keväällä bikinejä joustofroteesta ja sillä uskalsin kokeilla uimapukuun samaa materiaalia. Vuorituksesta en ollut varma, mutta laitoin kuitenkin. Leikkasin puvun summassa, muutamaa mittaa apuna käyttäen ja yhdistä pikkuhousuista vähän kokoa ottaen. Malli oli vain päässä.

Mies lähti olutiltaan ja minä jäin lasten nukkumaan laiton jälkeen miettimään. Otin lasin viiniä ja aloin leikkaamaan. Sen jälkeen kokoamaan. Kokoamisjärjestystä sai vähän hakea, mutta lopulta onnistui saamaan kaikki saumat vuoren ja päälikankaan väliin. Parantamisen varaa jäi toki, mutta erittäin tyytyväinen olen lopputulokseen.


Kuvassahan se ei paljon miltään näytä ja sovituskuvaa en suostu ottamaan. Ideana on, että tämä peittää ikävän näköisen vatsan ja on muuten kuin bikinit.

Kangas on Metsolan joustofroteeta, vuori ek:n lycratrikoota (jumppapukukangasta). Nauhat on kestovaippakaupan joustokanttinauhaa.

Kokeiltukin jo on ja toimi moitteettomasti ainakin poreammeessa ja suihkussa. Sitten ei tarvittaisi enää kuin rantakelit ja ehkä hiukan timmimpi vartalo. Onneksi tässä on talvi aikaa :D


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Toppatakki

Tein viimeisen ompputakin. Käytin kankaat ihan loppuun ja joutui vähän soveltamaankin. Harmi, että tämä ihanuus on meille liian pieni ja toisaalta sitten liian tyttömäinen sille, joka sen sisään vielä mahtuisi.


Kangas on elloksen tai jotexin omppupuuvillaa, pilkkupuuvilla löytöpalasta. Resorit Hannan kankaasta. Vetoketju Karnaluksilta.

Takin koko on 80-92. Puuvillan alta löytyy laminoitu ulkoilukangas tuulta ja  vettä pitämään. Saumoja en lähtenyt teippaamaan, eli voi tihkuttaa läpi niistä kohdin. Vuorena on musta vuorikangas ja sen takaa löytyy vielä finfill-lämpövanu. Eli takin pitäisi kestää pakkasetkin ja pienen ihmisen sen sisällä pitäisi pysyä lämpimänä. Huppuun laitoin karnaluksilta ostamaani heijastinterettä. Helma on kantattu karnaluksin vinonauhalla.

Ja kuva on valitettavasti jälleen väärinpäin.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Pieni hatuntekijä ja muita ihanuuksia

Pieni hatuntekijä iski, kun talvi tuli. Pienen pojan päätä paleli pienessä lakissa. Nyt ei palella. Siitä innostuneena tein muutaman muunkin lakin.


Pinkkulakki on seisonut vuoden viimeistelyjä odottaen, nyt se tuli viimein valmiiksi ja on jo lähdössä pientä päätä lämmittämään. Päällinen on collaria, sisus on polarfleeseä ja nauhat joustokanttia Kestovaippakaupasta. Resorit jostain jämistä.


Tämä ihana raitavelourlakki oli vain pakko tehdä. Minusta ihanan pirteä talveen. Päällinen on velouria royal-tuotteelta. Nauhat joustokanttia kestovaippakaupasta. Tämä lakki näyttää toisinpäin käännettynä tältä:

Voi siis pitää näinkin päin. Välissä on finfill-vanu.


Leena Renkon pesukarhustakin piti saada lakki. Pesukarhun hännällä. Joustofrotee on sampsukasta. Vuori polarfleeseä. Samoin kuin tässä seuraavassakin pesukarhulakissa:


Nauhat on kestovaippakaupan joustokanttia.

Tämä dino/lohikäärmehattu on samaa luokkaa kuin pojankin hattunen. Pojalla vain on erivärinen ja kuosillinen. Tässä siis Metsolan joustofroteeta ja sisällä polarfleese, nystyt myös polarfleeseä. Nauhat yhä kestovaippakaupasta ja resorin alkuperää en muista tässäkään. Tämäkin on oman päänsä luokse lähdössä.

Kangasvaihtareilta sain palan Leena Renkon ihanaa tattikangasta ja siitä syntyi neidille mekko.







Helmaa piti jatkaa ja vähän hassu siitä tuli, mutta ihan käyttökelpoinen. Taskuun mahtuu pienikäsi hyvin ja vaaleanpunainen tausta näkyy kivasti, kun kädet ei mene taskuun. Hymyilevät sienet saa hyvälle tuulelle kenet tahansa.

Hurjasta väsymyksestä huolimatta olen muutamia tilauksiakin tehnyt. Tässä niistä yksi: unipussi pienelle vauvalle.




Trikoot on saksasta, vetoketju nappikikasta. Resoreista en muista. Toivottavasti sopii ja passaa. Mietin itse, että onko tämä liian räikeä. Mutta ehkä se ei ole.



Näiden jälkeen ehdittiin vielä kokoontua ompelemaan ja siellä syntyi vaikka ja mitä ihanaa:
Itselleni mekko ja legginsit. Leggarit on trikoota, mekko velouria. Mekkoon piti tulla myös huppu, mutta kangas ei riittänyt mitenkään. Raidat lisäsin saadakseni mekkoon tarpeeksi pituutta. Kankaat on royal-tuotteelta.


Raitavelourista tein pojalle housut, jotka menivätkin tytön kaappiin. Kaava on Leenan ihana housukaava.



Tämän mekon aloitin edellisellä kerralla ja saatoin nyt loppuun. Saksasta tilattu tähtitrikoo on ihanan pirteä ja siihen yhdistetty vaaleanpunainen tähti antaa kivasti kontrastia. Tykkään hirmuisesti. Taskut kiinnitän ihan perusompelukoneella peitetikkikoneen sijaan, koska tykkään kovasti tuosta ompeleen jäljestä.


Tämän paidan aloitin kotona, jatkoin sitä edellisellä kerralla ommellessa ja jatkoin loppuun kotona. Osa palasista oli jäänyt kotiin, kun lähdin ompelemaan. Meillä ollaan nyt tosi tähdikkäitä, ihan tähtiä koko porukka!