sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Soulbird -punainen

Noniin, toinen kerta toden sanoo! Ainakin kuvien lataamisessa.

Punaisesta tahdoin ensin pikahameen itselleni. Olin lähdössä paikallisryhmämme  (on muuten mahtava ryhmä!) kangasvaihtareille ja tahdoin sinne uuden hameen.



Hame on jo kerran pesussa käynyt ja helma on rullaantunut. En ehtinyt silittää sitä suoraksi vielä, mutta kelpaa kuvaan näinkin.

Kesämekon versio ties kuinka mones pyöri päässä useamman päivän ja lopulta päätin toteuttaa sen tästä punaisesta soulbirdistä.

Tahdoin mekon, jossa ei olisi olkaimia. Joka olisi jälleen kerran hyvin yksinkertainen. A-linjainen helma kuvionsa vuoksi. Juju olisikin yläosassa.





Mutta kuten huomaatte, siinä on olkain. Yksi. Joka menee ristiin edestä taakse. Mekosta tuli hiukan iso, vaikka kuinka mitoin. Enkä enää luottanut sen päällä pysymiseen ilman olkainta.

Etuyläosa on rypytetty, takaa mekko on suora. Olkaimen päälle tahdoin rusetin.

Harmi, kun en taaskaan saanut kuvaa mekosta päällä, mutta siitä tuli aivan ihana.

Eksyipä kuvaan vielä yksi irtonainen lankakin häiritsemään. Mutta ei se mitään, nyt voin tunnelmoida jälleen lumen ja pakkasen keskeltä kesää kovasti odottaen.


Soulbird -vihreä

Mikä ihana kangas. Jo pelkässä suunnittelukuvassa. Rakastuin. Ja niin kävi, että Ikasyr tuotti tämän ihanuuden.
Laatu on aivan mahtava. Pehmeä. Voisin vain silitellä tätä ihanuutta päivät pitkät. Soulbird.

Minun piti saada tätä kahdessa värissä, ne lempivärini. Punainen ja vihreä. Vihreä ja punainen.

Ensimmäisenä leikkuun alle pääsi vihreä. Siitä oli vain pakko saada samanlainen mekko kuin yksi aiempikin. Muuten yksinkertaisen kaunis, mutta selkä täysin avoin.
Se piti saada heti. Kävin koko kangasvarastoni läpi etsien sopivaa vihreää kantteihin, mutta ei, kunnes muistin limenvihreän resorin resorilaatikosta, mitä en vielä ollut käynyt lävitse. Ja se sopi täydellisesti.







Ja miltä tämä nyt sitten näyttäisi päällä? Rohkenen nyt yhden kuvan laittamaan, vaikkakin kuvan laatu on surkea Puhelimella napsaistu peilin kautta ja sotkut taustalla. Harmittaa, kun ei ole nukkea!



Nettipä päättää taas olla epäluotettava, tai sitten tämä blogi vain. En saa punaisen kuvia ladattua, eli koitamma uuteen otsikkoon kohta ne.





torstai 17. tammikuuta 2013

Sovituskuva

Pikapaidasta sovituskuvaa. Huonosti mie näitä saan. Tämäkin puhelimella otettu ja huonolaatuinen.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Pikapaita

Illan pikaisena vielä piti jotain saada aikaan ja nyt syntyi paita itselle.

Facebookin ryhmässä julkaistiin kuva tämän tyyppisestä paidasta ja minusta malli oli todella kiva. Oli siis pakko yrittää ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Paita oli myös yllättävän helppo ja nopea tehdä. En vain saanut sovituskuvaa nyt tästäkään.


Helma on suora oikeasti, mutta rypytys vetää sitä kuvassa hassusti ja leikkaus edessä on viisto. Päällä oli tosi ihana ja vähän erilainen kuin peruspaidat. Punaisen trikoon sävy ei ole ihan sama kuin kuviollisen punainen, mutta se ei haittaa. Valkoinen valikoitui luonnollisesti tehosteväriksi kaula-aukkoon ja tikkauksiin.

Kuviokangas Sampsukasta, punainen trikoo Hannan Kankaasta.




Kukkaa, metsää ja kesää

Metsolalla oli kuosikisa aikaa sitten syksyllä, jossa toisen palkinnon sai tämä ihana Leena Renkon kukkakuosi. Se sulatti sydämeni täysin. Rakastuin ja nyt harmittaa, etten ostanut kangasta yhtään enempää ja sitähän ei tällä hetkellä ainakaan enää saa.

Tyttö rakastui kuosiin myös ja tahtoi mekon ja sehän me taas tehtiin. Mekkohylly alkaa olemaan ylitsepursuava, mutta koska tytöllä on liikaa mekkoja? Ei ikinä, eihän?


Apilapaitakin piti viimein tehdä, kun väreiltään se sopi niin täydellisesti tämän mekon alle. Apila on metsolan tuotantoa myös, mutta itse sain sen vaihtarina jonkin aikaa sitten. Ihana kuosi sekin.

Äitille piti toki saada myös jotain tästä ja hamehan siitä pikaisesti tuli ensimmäisenä. Muitakin suunnitelmia on lopulle pienelle palalle.

Tykästyin kovasti tähän hyvin yksinkertaiseen hamemalliin. Neljä palaa ja resori. Valmis.

Pojalle ompelin jälleen haalarit. Kankaana on pohjois-pohjanmaan ompelupiirin oma kangas: Metsä. Kankaan suunnitteli Leena Renko ja HannanKankaan kautta se saatiin kankaaksi. Aivan ihana joustofrotee, jota ei ole enää mistään saatavilla.





Haalareihin käytän omaa luottokaavaa hieman muokaten. Hienosti passasi keltaiset resorit, vaikkei kankaassa keltaista olekaan.



Kesämielellä yhäkin, jopa reilun 21 asteen pakkasessa. Missä minä asuisin? No jossain ihan muualla, jos voisin päättää sen tuosta noin vain naps!

Reissuun ja kesään mekko, joka on todella yksinkertainen. Kangas löytyi löytöpalan laarista ja iski heti. Ensimmäiselle kerralla en sitä ottanut, toisella kertaa oli jo pakko, kun visiokin oli.

Edestä mekko on perusmekko. Hihat saumuroin vain, en haluannut käännellä. Vaikutus on kevyempi, kun ei kääntele turhia.

Mekon juju piileekin avonaisessa selkämyksessä:


Anteeksi huono asettelu, laitoin selkämyksen osittain nuppineuloilla kiinni. Tämä kyllä vaatii minulta hiukan selkätreeniä ennen käyttöä. Mutta silti tämä oli päällä aivan ihana, tykkäsin kovasti.


 Nauhat ovat vain pätkä trikoota, en tehnyt niille yhtään mitään.

Ajatus iti koko työn ajan ja muuttui ja muokkaantui myös. Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen ja nyt se kesä saa sitten tulla, jooko?




sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hurmaava hurmuri ja kissayömekko

Hurmuri tuli ja hurmasi! Ihan totaallisesti. Aivan mahtavan ihanan mahtava kuosi ja siitähän syntyi vaikka mitä.

Neidille piti saada ensimmäisenä mekko, jota piti jotenkin piristää. Päädyin hassuun ratkaisuun, pallotaskuun keskelle mekkoa. Kuvassahan se toki näyttää olevan vinossa ja sivussa mallikkaasti. Mutta luonnossa tasku on keskemmällä ja suoremmassakin jopa. Itse en lopulta tiedä ärsyttääkö ja inhottaako koko tasku, mutta tyttö rakastui siihen täysillä. Jotenka taas mennään tytön mielipiteellä, ihana on!



Ja näin se balleriina tanssii Hurmurimekossaan.


 Paitoja tilauksesta yhden perheen kaikille lapsille. Omillekin pitäisi vielä tehdä..


Haalareita syntyi kahdet. Oransseilla kanteilla omalle pojalle ja mustilla edellisen perheen pienimmälle. Aivan ihania nämäkin.

 Ja vielä siitä syntyi hame, joka lähtee uutta kotia etsimään. Ja jäihän tuota vielä. Kangas on siis Verson puodille Leena Renkon suunnittelema ja osa tästä kankaasta on peräisin suoraan Verson puodilta, osa Hannan Kankaasta. Kun pitihän sitä tilata vähän lisää alkuperäiseen.

Kun me lähdetään synttäreille, on hyvin todennäköistä, että äiti istuu ompelukoneen ääressä edellisen illan ja tekee lapsille uusia vaatteita juhliin. Mutta on myös hyvin todennäköistä ,että kun muu porukka on jo vaatteet päällä, ompelee äiti vielä pienimmälle vähän paitaa hyvin nopeasti uuden haalarin alle ja mies hikoilee vieressä, että joko mentäisiin. Ja niin kävi nytkin.

Kaivoin kaapista Metsolan On The Roadin, jonka olin syksyllä jo ostanut tarkoituksena tehdä pojalle pitkälahkeinen haalari. Naftisti riitti enää pituus, sen verran pienen palan olin raskinut ostaa. Haalarit sain valmiiksi päiväunien aikaan. Mutta siitä se ajatus sitten lähti ja olihan sinne alle saatava keltainen paita.





Ompeluelämää ryhmän teettämästä taikametsä joustofroteesta se paita sitten syntyi. Nopeasti on kirosana ompelussa. Aina, kun aiot tehdä jotain nopeasti alkaa kone sylttämään ja katkomaan neuloja ja saumurin tikki menee päin mäntyjä ja peitetikkikone ei ainakaan suostu yhteistyöhön. Päätin, että jos näin tapahtuu, hylkään idean paidasta. Onneksi tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja nopeasti, minun mielestäni. Ei ehkä kannata kysyä miehen mielipidettä. Päästiin synttäreille silti ja pojalla oli päällään tämä suloinen yhdistelmä.


Pitkän aikaa sitten olin leikkonut paidan, jonka viimein sain surautettua valmiiksi asti.

Trikoo on eurokankaasta ja ihan pehmeän tuntuista. Resorit  ties mistä.

Leena Renkon Sampsukalle piirtämät merinovillat oli pakko saada -listalla. Ajattelin, että osaan niitä käyttää, mutta lopulta ne jäivätkin seisomaan yllättävän pitkäksi aikaa hyllylle. Lopulta kypärälakki tehtaan jälkeen päädyin tekemään pienimmille kerrastot, jotka valmistuivatkin juuri oikeaan aikaan ennen reissua Ylläkselle.

Pienelle miehelle leijonaa ja raitaa.

Neidille raitaa, lammasta ja oravaa. Tämäkin setti on kertaalleen pesussa käynyt ennen kuvaan pääsyä.



Ja vielä yksi leijonakypärälakki lähdössä omaan kotiinsa.

Viimeisenä lauantain laneilla päätyönä tehty yömekko neidille.
Kangas löytyi löytöpalasta. Neiti ihastui siihen suuresti ja tahtoi siitä yömekon ja yöhousut. Valitettavasti se riittä vain mekkoon. Pitkähihaiseen, kun neiti palelee helposti öisin ja itkee paljon kipuja sen jälkeen. Ehkä äitiinsä tullut kylmyyden siedossaan, joka on hyvin lähellä tasoa +18..

Neiti oli hyvin pettynyt, kun ei saanut yömekkoon heti samana iltana, mutta lupasin tehdä sen heti seuraavana päivänä. Laneilla se meinasi jäädä tekemättä, mutta ehdin kuitenkin. Voi sitä neidin riemua. Ensimmäisenä hän ryntäsi eteiseen vastaan ja kyseli kissayömekkoa. Sitten hän availi kovasti laukkua, että joko joko joko missä on. Lopulta halaili mekkoa ja nauroi ja halusi vaihtaa heti päällensä, mutta onneksi sain neidin syömään iltapalansa ensin ja pukemaan vasta sitten, ettei mekko heti sotkeennu.
Ja pitihän siinä mekossa vähän tanssahdella ennen nukkumaan menoa:


Mutta pysyi tuo hetken paikoillaankin, kun pyysin saada kuvaa etumuksen rimpsusta. Kuminauhapitsiäköhän tuo sitten olisi, peräisin se on Karnaluksilta.

Näitä ompeluksia tulee tasaisesti lähes joka päivä. Tänäänkin useampi, mutta päivitys taajuus on aika huono. Ensin en ehdi kuvata ja sitten pitää odottaa pesusta tuloa. Sen jälkeen koitan saada kameran purettua ja kuvat muokattua ja sitten vielä aika päivittää blogiin kaikki. Mutta maltti on valttia ja varmasti päivityksiä tulee. Enemmän sitten vain kerralla.







lauantai 5. tammikuuta 2013

82 metriä tylliä ja vihainen lintu

Meidän kolmivuotias on innostunut tosissaan Anniina Ballerinasta ja hän leikkiikin jatkuvasti balleriinaa. Neiti tahtoi ballerina mekon, tai hameen. Hän näki Metsolassa mieleisensä hameen ja äitikin ihastui ikihyviksi. Hinta alkaen 79,95e muistaakseni.. Jäi hame kauppaan odottamaan parempi tuloista ballerinan äitiä.
Tämä äiti teki tutkimustyötä ja sai paljon apuja, kiitos niistä. Löytyi ohje, täältä, ja sai vielä tyllitkin valmiina rullina nappikauppa punahilkasta. Ajattelin, että ensi viikolla ne tulee, mutta ylläri tulivatkin jo eilen, todella nopea toimitus. Siitä iso plussa!

Niin siinä meni loppu päivä sitten, rypyttäen noin 82 metriä tylliä.


Yläreunan satiini löytyi kaapista, ostin sitä vuonna 2008 omaa hääpukuani varten, jota en muuten koskaan käyttänyt. Menin naimisiin kyllä, mutta puku oli joku ihan muu.


Nauha löytyi lasten leikeistä, ei mitään tietoa mistä se on meille tullut, mutta sopi täydellisesti tähän hameeseen.




Valitettavasti hame tosiaan kuultaa läpi hyvin paljon, tämän vuoksi pääsen tekemään vielä ainakin yhden  version tästä hameesta. Vielä vähän eri materiaaleista.








Niin se balleriina tanssii. Älkää välittäkö sotkuista takana. Sellaista meillä lähes aina on, sekasotkua äitin ompelutilassa, jota joku myös olohuoneeksi kutsuu. Tupakeittiössä, keskellä elämää. Kodin sydämessä.

Ja hinta? Vaaleaa tylliä meni yksi rulla, joka halkaistiin kolmeen osaan, vähän jäikin ylimääräistä. Hinta rullalle 4,5e. Fuksian väristä tylliä meni yksi kokonainen rulla ja toisesta rullasta 5 yardia, eli noin 4,6m. Hintaa rullalle 5e/kpl. Rullassa oli siis 25 yardia valmista tylliä sopivan levyisenä nauhana. Eli karkeasti laskettua hameeseen kului tylliä noin 10 euron edestä, muita materiaaleja on hankala arvioida, mutta vaikka niihinkin olisi kulunut muka 10e on hinta yhäkin huomattavasti alhaisempi kuin ostohameen.

Ja neitihän oli aivan haltioissaan aamulla tämän nähdessään. Mikä sen parempi palkinto voisi olla?


Joulun jälkeen syntyi myös lopultakin yksi tilaustyö. Näitä en yleensä tilauksesta tee, koska vihainen lintu on suojattu, mutta näistä maksuna tulee lastenhoitoa ja tilaaja on meidän ihana lastenhoitaja tyttösemme. Kummipojalleen muistaakseni pyysi jotain kivaa.




Huppari ja housut. Joustofroteet on HannanKankaasta. Ruskea resori Metsolasta ja turkoosi Kärkkäiseltä. Applikaatioissa käytetty tilkkuja mistä sattuu. Ne vielä pesemättöminä näyttää vähän sotkuisilta, kun joustofroteen nöyhtä ei ole peseytynyt pois. Siistiytyvät pesuissa onneksi. Kokoa setillä on 110(116).

Ja neidille vielä tein housuja, kun ei sillä niitä tuntunut olevan.



Velourit on kestovaippakaupasta joskus vuosi sitten tilattu. Pieniä palasia ja ne loput käytin näihin. Pinkit housut on tietysti suosikit ja ne olikin kuvassa jo likaiset ja siksi viikattuna noin vähän näkyviin.
Ruskeat housut osoittautui hiukan nafteiksi jo valmiiksi ja neiti sanoikin ettei edes tykkää. Ne siirrettiin suoraan pikkuveljen kaappiin.