lauantai 28. heinäkuuta 2012

Infinity Dress ystävälle

Ystäväni pyysi, että tekisin hänelle mekon kesän häihin. Infinite mekon juurikin, tai siis sen, jonka voi sitoa miljoonalla eritavalla.

Olin tehnyt niitä itselleni kaksi. Perusmallin ja toisen erilaisella helmalla. Tykkään näistä mekoista hirveän paljon, ne saa muokattua niin monen näköiseksi. Pitäisi varmaan ottaakin teille kuvia sidonnoista joskus myöhemmin.

Kankaan hankinnassa oli vähän ongelmia. Ystäväni ei oikein tunne kankaita ja hän kyseli EK:ssa sopivaa kangasta ja saikin kankaan mukaansa. Minä kun näin sen, mietin heti, että mitähän tästä tulee. Selvitin OE:n kautta ,että trikoona myytiin polo-neulosta. No, tietynlaista trikoota sekin, mutta ei millään tavalla sopivaa toivottuun mekkoon. Päätettiin, että tehdäänkin erilainen mekko. Sitten selvisi, että neulos menee huonoksi todella nopeasti pesuissa ja päätettiin, ettei tehdäkään siitä mitään.

Muutaman päivän päästä ehdittiin molemmat yhtä aikaa Eurokankaaseen ja kangas saatiin vaihdettua ja löytyi mieluinen kangas mekkoon. Ja eilen mekon kokosin viimein ja samalla tein ylijäämästä boleron. Tosin kangasta jäi vieläkin.


Kuva ei ole oikein edukseen, kun ei tuo ruoho oikein osaa kantaa mekkoa hyvin. Mutta jonkinlainen sentään. Kangas on tosiaan Eurokankaasta, ohutta trikoota. Mekon lisäksi tein siis boleron ja mekon alle ihan vain tuubin. Nyt kun saisi ystävän kokeilemaan ja parasta olisi sen jälkeen todeta mekko sopivaksi. Mutta saapa nähdä. Toivottavasti pystyy tällä kaikki kesän häät läpi käymään, niin kuin suunnitelma oli.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Saumurista langat loppu

Oi voi, niin siinä vain kävi, että valkoiset langat ehti kulua loppuun ja ompelukset seisoo. Tai no, käytin jo omiin keltaista ja saahan noita ompelulankoja saumuriinkin, mutta silti. Muita värejäkin löytyy vielä, mutta jostain syystä lähes kaikki minun ompelemista kankaista on nurjalta puolelta valkoisia.

Odotan kovasti lankojen ostoreissua. Ensiviikolla se on! Sen lähempää tai kauempaa ei onneksi tarvitse lähteä lankoja ostamaan kuin Tallinna. En raaski ostaa täältä, kun kerta olen menossa sinne ja olen kuullut jo niin monelta, että sieltä saa halvemmalla. Eli odotan ja odotan ja odotan..

Projektikin etenee, mutta nyt siitä puuttuu kanttinauhat ja tarranauhat, joita meinasin huomenna lähteä keskustasta ostamaan, kunnes tajusin, että ehkä nekin lähtisi mukaan halvemmalla Tallinnasta. Kun vain osaisi pitää näppinsä kurissa ja olla ompelematta tuota eteenpäin enää ennen reissua. Montako päivää? Kolme!! Sen jälkeen on niin kiire, ettei ehtisikään ennen kuin lähdetään. Kolme päivää!! Mutta kun minä tahdon! Vaikka ennen perjantaita pitäisi saada valmiiksi yksi mekko ystävällekin, silti minä tahdon tehdä juuri tuota! Voisin keksiä vaikka mitä muutakin tekemistä, mutta juuri nyt pää on ihan tyhjä ja sinne mahtuu vain ja ainoastaan tuo projektini. Esittelen sen, jahka saan sen valmiiksi.


Löytäisinköhän minä teille mitään esiteltävää vanhoista jutuista, kun en tänään ole ommellut mitään. Ehkä ilahdutan teitä Oe-kankaasta tehdyllä Oe-tissiksellä, kun ei minun samasta kankaasta tehtyä boleroa ole kuvattukaan. Joten tässä kuvaa tälle kertaa:


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Karhu kävelyllä

Tänään sain viimeisteltyä jotain, mitä olin aloittanut ennen reissuun lähtöä. Joskus juuri se viimeistely on raastavinta hommaa. Ei jaksaisi muka etsiä sopivan värisiä resoreita ja vaihdella oikean sävyisiä lankoja. Sen jälkeen vielä kääntää helmaa ja tikata kaula-aukko nätiksi. Mutta aina se kannattaa ja valmista tulee.

Tyttö oli heti tämän karhu kankaan nähdessään odottanut siitä itselleen paitaa ja mekkoa ja shortseja, mutta olihan siitä pakko saada paita veljellekin. Ei siis riittänyt mekkoon eikä shortseihin, mutta paidat saivat.
 
 

Paidan kaavaa en muista, olen tehnyt samalla kaavalla paitoja alusta lähtien. Raglan hihat on suosikkini. Trikoo on Piilosta, resoreista keltainen on Metsolasta ja turkoosi ompelulaneilta mukaan napattua. Neidin paidan koko on 98 ja veljelle riittää vielä hyvin koko 86.


Kun kerran leikon, mikä muuten on kaikkein hankalin järjestettävä tilanne koko ompelussa, leikon kerralla vähän enemmän. Yleensä samasta kankaasta tai ainakin samoja sävyjä.
Nämä Metsolan pallojoustofroteiset paidat ja leggarit leikoin karhujen kanssa yhtä aikaa. Neidin ensimmäiset palloleggarit olivat harmiksi liian lyhyet, mutta onneksi jo uuden kodin löytäneet. Jospa nämä olisivat pidemmät. En voi uskoa, miten pitkät jalat tuolla minun vajaa kolmivuotiaalla on jo!

Toinen paidoista jää veljelle, toinen lähtee etsimään kotia muualta.


Paitojen koko on 86, resorit on ties mistä. En millään muista enää. Joustofrotee tosiaan Metsolasta. Leggarit on kokoa 98, lahkeen pituus vain koon 104.



Ja sitten  Minuun! Äitihän on kaikkein tärkein ihminen koko perheessä, eikös vain? Ainakin joskus on hyvä kuvitella näin. Tarvitsin musta-valkoisen bolerotyyppisen paidan itselleni serkkuni häihin mekon kaveriksi ja haaveilin siihen kankaaksi Ikasyrin jättipalloa. Mutta kun toimitus olisi kestänyt ehkä liian pitkään, oli keksittävä jotain muuta. Satuin heti mökiltä palattuani lukemaan facebookia ja bongasin ilmoituksen, että voitaisiin lähteä penkomaan jonkun vanhan muorin kangaskaappeja. Mukanahan minä olin heti! Sieltä löysin tällaisen raitatrikoon ja päätin, että se sopii mekon kanssa hyvin.


Kaavan pohjana toimii OE-tissis (ne jotka tietää, niin tietää). Hihoista pidän tuollaisina hiukan pussittavina ja pitkät nauhat on mukava sitoa vyötärölle. Kokoa en suostu kertomaan.

Ja tässä vielä mekko, jonka päälle tuon boleron pitäisi sopia. Tämän tein heinäkuun ompelulaneilla ja tykkään todella paljon. Muokkailin kaavoja ja yhdistelin kaavoja. Tein kaksi koevedosta, joista kumpikin onnistui ja silti tähän versioon muokkasin vielä erilaisen yläosan.


Kaava rakentuu Bubble Pocketin etuosan yläosasta, oe-tissiksen keskiosasta ja omasta päästä revitystä helmasta ja halterneckistä. Tämä versio sidotaan niskasta. Mekon alla on tyllihame. Fuusiomekoksi tämä nimettiin.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ankkalampea

Kun nyt alkuun ollaan pääsemässä, niin blogataan heti tämän päivän aikaansaannos:
 Huppari siis syntyi tänään, kun pääsimme mökiltä kotiin kun pojan ainoa huppari haisi hyvin savulta ja oli erittäin likainen. En ole koskaan osannut pitää lapsilla tällaisia huppareita aiemmin ja tästä syystä pojallakaan näitä ei ollut kuin yksi ennen tätä.

Ankkalampi joustofrotee on Pehemian verkkokaupasta, harmiksi kakkoslaatuista, mutta onneksi virheet sijaitsivat kankaan reunassa, joten näissä ei virheitä näkynyt. Hupparin vuorena on turkoosi pilvitrikoo, jonka olen saanut kangasvaihtareilta. Siitä piti ensin tulla t-paita, mutta nyt se löysikin tiensä huppariin ja sopii sinne loistavasti. Huppari on siis kokonaan vuoritettu. Hihojen resorit on ompelulaneilta napattu. Kaavapohjana toimii OttoBreen Panda-huppari, mutta kuten tyyliini kuuluu, muokkaan kaavaa heti alkuunsa. Koko hupparilla on noin 86.

Haalarit olenkin tehnyt juuri ennen mökille lähtöä, muutama päivä sitten. Haalareihin ihastuin myös tämän nuorimman lapsen kautta. Ne on mukavat päällä ja helpot pukea ja näyttävät syötävän hyviltä. Haalarin kaavan olen piirtänyt itse pojan mittojen mukaan. Pidän vähän liian isoista vaatteista lapsilla, hyvin harvoin teen mitään juuri sopivaa. Vaatteet menevät pitkään resoreiden ansiosta näyttämättä kuitenkaan alkuun liian isoilta. Haalarin resorit ovat peräisin Metsolasta.

Alku

Tästä sen pitäisi lähteä. Olen jo pitempään aikonut perustaa blogin ompeluksistani, mutta tyytynyt tallentamaan niitä lähinnä fb:n profiiliin. Nyt ajattelin yrittää opetella bloggaamaan. Ompelublogeja on netti jo pullollaan, mutta jospa sinne joukkoon yksi vielä mahtuisi. Ihan omaksi iloksi ja toisten riemuksi (tai huvitukseksi).

Olen itseoppinut. Ala-asteella käsityötunneilla, yläasteella puutöissä, koska ensimmäisellä käsityöntunnilla meni sukset pahasti ristiin opettajan kanssa, toiselle tunnille en ikinä ilmestynyt. Neljättä lasta odottaessani sain lainaan vuoden -73 singerin ja sillä opettelin tekemään pipoja. Ihan vain suoralla ompeleella, ilman minkäänlaista tietämystä mistään. Sitten tahdoin keltaiset housut lapselle ja niitähän ei kaupoista löytynyt. Siitä se sitten lähti. Oma ompelukone saapui jouluksi 2010, vähän ennen neljännen lapsen syntymää. Seuraavana syksynä saapui saumuri ja peitetikkikone. Nyt pienimpien lasten kaapeista löytyy lähinnä vain äidin tekemiä vaatteita, isompien kaapista se, mikä heille sattuu enää kelpaamaan. Uusi valloitus on omavaatekaappi ja sekin alkaa täyttymään omista tekosista. Miehen kaappi on vielä valloittamatonta aluetta, ehkä sinne siis joskus.. 

Tässäpä ensimmäinen kuva. Kyseessä on vauvalahja isompien lapsieni ensimmäiselle serkkupojalle. Takuuta ei ole, että lahjansaaja tykkää, mutta minusta tämä on ylisöpö puku. Samainen ankka koristaa myös pojan haalareita( kuvan jalan omistaja ja kyseisen haalarin lahje) ja tyttösen pyynnöstä, myös hänen haalariaan.
Ruskea joustofrotee on tilattu ompelututun kautta, resorit lienee Metsolasta. Aplikaatio on joustofroteeta ja velouria. Kaavana joku OttoBreen kaava, jolla olen tehnyt aiemminkin pukuja. Kaava muokattu sivusaumattomaksi.