sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kasseja

Pitkään olen jo miettinyt, että pitäisi myös yrittää tehdä kauppakassi. En vain ole jaksanut. Nyt ystävä pyysi minua tekemään pussin hänen langoille ja muille käsityöjutuille ja ihan peruskassi sopi kuulemma hyvin. Muovikassa sijaan. Niinpä tein testin.

Mietin, että tarvitseeko tämä tosiaan vuorin ja päätin, ettei se oikeasti sitä tarvitse. Niinpä tein kassin ilman vuoria ja ihan täysin samalla tavalla kasasin pussin kuin kaupan muovikassit on kasattu. Kaavaksi leikoin yhden kärkkäisen muovipussin ja kasaamisapuna toimi toinen pussi, kun aivot jäi tässä kohtaa narikkaan.

Hyvä pusseja tuli! Testiin ne pääsee joskus. Parantamisenkin varaa jäi ja sehän on tärkeintä!


Nämä on tehty paksusta puuvillasta, josta meillä oli joskus verhot. Kangasta oli jäänyt ylitse juuri näiden kahden kassin verran. Yläreunan ja kädensijojen reunat surautin vain saumurilla.


Ja tässä se käsityöpussi. Myös yksinkertainen puuvilla. Katsotaan miten tämänkin käytössä käy. Nimikirjaimet tuli applikoitua kylkeen.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Lappuliisa

Lahjakortti vaihtui Marimekon Lappuliisa kankaaseen. Tahdoin siitä takin. Halusin tehdä sen useammasta palasta istuvaksi, mutta kuvio ei antanut myöten. Olisi mennyt liian rikkonaiseksi. Siksi tämä odotti ja odotti. Lopulta laneilta sain idean. Ja toisen kaavan.

Sain piirrettyä kaavat, eli yhdistin joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen paidan koossa s/m ja sk:n sadetakkikaavan koossa 36/38 ja muokkasin näiden yhdistelmästä kaavan tähän takkiin.

Ajattelin, että pitäisi ehkä tehdä koekappale, mutta enhän minä jaksanut. Päätin kuitenkin leikkoa vuorin ensin ja testata sillä. Yllätyseksi se oli tosi hyvä. Ainoa miinus oli, että mittauksesta huolimatta hihoista tuli liian lyhyet.

Tämän jälkeen tahdoin alkaa leikkomaan lappuliisaa ja huomasin hirveän rannun keskellä kangasta. Laitoin kankaasta kuvia nettiin ja kysyin, että onkohan tämä normaalia ja yllätyksekseni tämä oli ihan normaalia. Kävin kuitenkin reklamoimassa, sillä rantu ja rannun jälkeen pohjavärin selkeä muuton häiritsi minun esteettistä silmääni ja lähes itkin jo, etten tahdo tuollaista rantua keskelle takkiani!



Myymälässä oli neljän myyjän rivi minua vastaan. Kyllä, tämä rantu on Marimekon kankaiden ominaisuus, ei virhe! Kankaan, jonka metri hinta on 37 euroa! Kuinka tuon hintaisessa kankaassa voi olla noinkin virheellinen ominaisuus? En ymmärrä. Koska he painavat osan kankaista laakapainossa ja se tekee tuon kamalan rannun kankaaseen. Tätä rantua en ole nähnyt ikean kankaissa (n.6e/m), enkä ole nähnyt näitä finlaysonin kankaissa (n.25e/m), enkä missään muussakaan kankaassa. Mutta nytpä olen ja sanonko, että kypsytti sen verran, että taidan jättää hetkeksi Marimekon kankaat rauhaan!

No, loppujen lopuksi myymälä suostui vaihtamaan kankaan ja sain paremman pätkän tilalle, sellaisen, jossa tuo raportin rajarantu on paremmassa kohtaa, eli kierrettävissä. Ja sellaisen, jossa rannun molemmin puolin pohjaväri on samanvärinen.

Pesin kankaan ja olin tyytyväinen, niin tyytyväinen kuin olosuhteisiin nähden voi olettaa. Leikoin takin ja totesin, ettei hihan pituus siltikään riitä ja mietin, että mitä teen. Ei se auttanut kuin tehdä jatkot, mutta ehkä ne ei näytä jatkoilta, vaan ihan suunnitellulta jutulta? Lisäsin vielä resorit,vaikka arvelin ensin, etten kesätakkiin niitä laita. Mutta hyvä kun laitoin, ilman niitä hiha olisi vieläkin liian lyhyt. Talvimitta se ei ole tässä yhäkään.







Kangas tuli käytettyä niin tehokkaasti, ettei huppu olisi mahtunut enää oikein päin, vaan se oli pakko leikata kankaasta sivuttain. Tämän jälkeen etsin vielä hihajatkoihin sopivat palat ja hupun alavaraan sopivat suikaleet.



Vuorena on punainen liukasvuorikangas, hupun vuorena, alavaroina ja taskuina on vanhan verhon jämät (ne kärryverhot) kirpparilta. Vetoketju on siikajoelta vuorikankaan kanssa. Resori on Kärkkäiseltä. Olisin halunnut limen vetoketjun, mutta en raskinut investoida ja tuo violetti sopii kyllä hyvin.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Huppareita

Tämän päivän tavoite oli saada valmiiksi neljä hupparia ja saavutin tavoitteen. Jee! Olen aika ylpeä itsestäni. Näistä huppareista piti jäädä meille muutama ja jääkin, jos ne eivät löydä uutta kotia. Yksi on jo mennyt. Kerään rahavarantoja ripsiin ja reissuun.

Mutta tällaisia sain tänään aikaiseksi:

 Riemukukkaa ja ralliraitaa pinkeillä resoreilla ja vetoketjulla. Tämä meni heti. Ja mikä ihana herkku tämä onkaan!

 Sydämellinen hurmuri, Verson puodin teettämiä kankaita molemmat. Näitä tein kaksi, toisen vihreällä vetoketjulla ja muutamalla sivusauman värivirheellä.

Verson puodin paisteesta vielä yksi herkku.

Kaikki nämä kankaat on tilattu HannanKankaasta. Resorit mistä mikäkin. Vetoketjut kaikki on karnaluksilta.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Mekkoja, jotka ei näytä miltään

Meillä oli jälleen lanit ompeluihmisten kanssa. Sain valmiiksi mekkoja ja muutaman paidan. Ne on ihania, mutta ongelmaksi bloggauksen kohdalla nousee se, etten saa niitä näyttämään miltään. En saa kuvia itsestäni. En sitten niin millään. Ajattelin,että säästän tätä postausta ja laitan teille kuvat mekoista lattialla ja sen jälkeen kuvat mekoista päällä, mutta enpä ole saanut kuvia päällä. Niinpä saatte sen osan, mikä ei näytä miltään. Ei sitten niin yhtään miltään. Mutta tässä on teille mekkoja ja muuta läjä:

 Kangas triteksiltä viime kesänä. Tämä kappale on etsimässä uutta kotia.

 Kangas Sari Ahokaisen kaupasta, peppi bloom. Aivan ihana mekko! Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin, niin piti kehittää ja näin tämä on ihan loistava! Tykkään hirmuisen paljon. Kaava pohjana joka tyypin kaavakirjan perus raglanpaidan kaava. Koossa s/m.
Resori royal-tuotteelta.

 Paita samalla kaavalla. Kangasta oli taas niin vähän, että oli pakko tyytyä lyhyisiin hihoihin ja sitä myötä keksiä jotain hauskaa.

 Niinpä leikoin selän ja hihat täyteen reikiä ja pujottelin suikaleet toistensa läpi ja ompelin hitusen kiinni viimeistä suikaletta.
 Eli sellainen kuvio. Kangas on löytöpalan laarista, jämä pala mekon jäljiltä.

 Tämä paita oli ensimmäinen joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavan testaus. Pidensin helmaa lähinnä ja laitoin senkin jälkeen siihen vielä resorin ja tämän pituisena se on minulle hyvä. Hiha on oma muokkaus myös, koska jämä kankaasta ei riittänyt suoraan pitkiä hihoja.
Kangas on myös mekon jämä pala ja peräisin löytöpalan palalaarista.

Sitten se ensimmäinen ihanan ihana mekko, joka ei näyt sitten miltään tässä näin, lattialle levitettynä.


 Kangas on Tanskasta. Nettikaupasta jostain. Ihanaa viskoositrikoota, eli mahtavasti laskeutuvaa. Yläosan solmu on Onionin kaavan perusteella tehty. Numero taisi olla joku 202?.. Se sama kuin edellisen postauksen solmumekko..

Ja tämä on maksimekko. Päällä niin ihana, mutta jälleen kerran, miltä se näyttää tässä? Ei miltään.

Kangas on ottobreen myymälästä Rovaniemeltä -50% alessa. Viskoositrikoota myös. Aivan ihanaa! Täysin summassa saksittu. Kyllä siinä kauan meni, ennen kuin uskalsin alkaa leikkomaan ja silloinkin piti hengittää syvään. Rakastan tätä kangasta!

Kahden viimeisen mekon olkaimet olisivat voineet olla hiukan lyhyemmät, mutta menee ne noinkin. Ja voin lyhentää niitä jos oikeasti tarve vaatii.

Ehkä jossain vaiheessa keksin, miten saisin kuvia vaatteista päälläni, tai löydän mallinuken, jolle pukea näitä.