torstai 7. marraskuuta 2013

Mangaa, animea ja cosplay

Minun esikoinen, nyt 11-vuotias, on hurahtanut nuoremman (9v) siskonsa kanssa mangaan, animeen, japaniin ja kaikkeen tällaiseen, mistä äiti ei ymmärrä mitään. Lukevat, piirtävät ja nyt tulee cosplay!

Lauantaina järjestetään Oulussa joku joukkotapaaminen, olihan sillä nimikin, sibicon, sipicon, mikälie.. Näettekö miten kartalla äiti on?

Lapsi tarvitsi asun. Tyyppi on nimeltään Ichigo Momomiya, tai jotain vastaavaa. Pyyntönä cosplay asu. En ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa, mutta eipä se auta, kun lapsi pyytää.

Ensin etsittiin tuskissaan oikean harmaata kangasta ja mietittiin miten ihmeessä tämä homma toteutetaan. Lapsi halusi koulupuvun jakulla. Asuja kun tällekin tyypille olisi sen miljoona erilaista ilmeisesti. Peruukki laitettiin tilaukseen ebaysta, mutta ei vielä ole näkynyt. Tulee varmaan maanantaina sitten, tietty.

Eilen pääsin viimein tämän puvun kimppuun, ettei ihan liian tiukille menisi. Kaavana toimi lapsen vanha henkkamaukasta ostettu neulospaita. Ajatus oli päässä, samoin lopullinen "kaava". Leikoin toki paperista paperinukelle sopivan kokoisen "kaavan" ensin, kun en millään tahtonut hahmottaa mekon helmaa ja kainaloita. Sivusaumoja ei ole. Mietin, mihin ihmeeseen tungen vetoketjun, kun kangas ei jousta kuin vähän, mutta onneksi selvittiin ilman sitä. Paperikaavan perusteella tein trikootilkusta yhden saumantestin ja sen jälkeen päätin antaa mennä.

Ensimmäistä kertaa tein merimieskauluksenkin, eikä ole mitään hajua, miten se olisi pitäny tehdä. Ehkä seuraavalla kerralla lukaisen tai katson kaavamallin jostain siihenkin.

Lopputulos on tässä:

En ehtinyt saada vielä kuvaa lapset päällä, mekkoa kyllä eilen pidettiin jo pitempään. Eli ilmeisen mieluinen oli. Jakkuun sain tänään vasta kiinnitykset, kun raskin hajottaa omat liivit.. Heh.

Malli"kaava" on tässä:




Toivon, ettei tuo jakku vedä päällä noin paljoa kuin kuvassa. Aika nafti siitä tuli, kun summassa tekee ja unohtaa sen mittanauhankin käytön kokonaan.

Mutta jospa tällä asulla voisi lauantain viettää ja jos peruukki ei ehdi tulla, on meillä varasuunnitelma: hiusspray.

Edit: Lapsi tuli koulusta ja heti löin ryysyt niskaan. Sopi jopa päälle ja hyvältä näyttää. Lapsi on tyytyväinen. Sehän se on tärkein asia. Lisään ehkä vielä kaksi hakasta jakkuun kuitenkin.




tiistai 15. lokakuuta 2013

Pikkupikkupikku vaaleanpunainenkissa

"Äiti, minä olen pikkupikkupikku vaaleanpunainen kissa! On raidat! Ja häntä! Ja pitkät kynnet! Ja on vaaleanpunainen, kokonaan! Äiti!"

"Äiti, minä olen pienenpienenpieni vaaleanpunainen kissa! Äiti, on terävät hampaat ja kynnet!"

Tätä meillä on kuunneltua pitkään. Eilen sille piti tehdä puku:

Ja kyllä sitä pukua odottettiin: "Äiti, kestääkö vielä kauan? Joko se on valmis? Eihän kestä enää pitkään? En jaksa odottaa, joko se on valmis? Äiti, vieläkö menee pitkään? Olisiko jo valmista?"

Ja se ilme, kun puku oli valmis. Sitä varten kannattaa ommella. Sitä ilmettä varten.

Hyvä kun saatiin kissalta puku yöksi pois. Tänään on ollut kissa liikkeellä koko päivän ja yötä vasten pitäisi puku pestä, että huomenna pääsee kissa tarhaan.

Huolensyöjä

Törmättiin kaupungilla huolensyöjiin. Superihaniin pehmoihin, joiden ideana oli vetoketjulla avautuva suu. Olisin halunnut ne kaikki! Mutta hinta oli aika hurja. 25e/kpl.

Tultiin kotiin ja leikoin. Ja kun sain valmiiksi, leikoin uuden, kun toiselle tuli pahamieli. Ompelin ja sain valmiiksi.
Tässä välissä tuli kaksi muutakin suunnittelmaan ja halusivat omansa.

Tilkuista syntyi neljä huolensyöjää ja näin katsottuna säästin 100e!






Yläkuvan yksilöt luotiin lasten tahtojen mukaan. Alakuvasta myös toinen, pitkulaisen omistaja (herra 2v9kk) ei vielä osannut sanoa juuta tai jaata. Itku tuli kuitenkin, kun huomasin ensimmäisen kappaleen menevän siskolle ja onni olikin suurenmoinen, kun sai oman kainaloonsa.

Ehkä meille ei nyt ole huolia, kun on niin monta huolensyöjää.

Viimeinkin päivitys

Olen ommellut, paljon. Lähinnä itselle tia aikuiselle, jolloin kuvaaminen on taas haastavaa. Joudutte siis nauttimaan jatkuvasti meidän pienen kopperoeteisen ihanista näkymistä, varsinkin kun aikaa muokkaamiseen ei ole. Kuvanlaatuhan on tuttua samsungin luurilaatua ja peilit on lasten jäljiltä. Niitä on ihana nuolla ja näpertää muutenkin. ;)

 Housuja.

 Merinovillaiset villatakit lapsille. Kahdelle nuorimmalle siis, joille kelpaa vielä kaikki.


Kypärälakkeja. Kuvasta puuttuu omien lasten myssyt.








Muutama mekko/tunika. Osa itselle, osa myyntiin, osa kaapista, osa suoraan koneesta. Viimeiseen rakastuin ja halusin itselleni, mutta kun kuvaan liittää oman naaman, huomaa, ettei se väreiltään sovi minulle yhtään. Itku!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Haalarimaniaa

Haalareita haalareita haalareita ja mikähän jäisi omalle..

Ihanat verson koirat

Sain lisää verson puodin ihania koiria, kun sain idean verson omasta mallistosta ja olihan se toteutettava.

Hupparin kaavapohjana taas panda ja ihanat housut vapaasti saksittu.

Housta ajattelin etten ikinä tällaisia tee, mutta olihan se koiruus housuihin saatava ja no, tähän malliin se helpoitten mahtui.

torstai 19. syyskuuta 2013

Kypärämyssyjä ja legginsejä

Ompelin koko merinovillavarastoni loppuun. Jee! Yksi työ on vielä kesken, kun se joutui jäämään odottamaan resoria, mitä kuluu ihan käsittämättömän paljon ja yllättäen.

Mutta näistä kypärämyssyistä kolme on jäljellä ja tumpuista myös kolme, eli kysyntää oli. Kiitos siitä!

Musta-valkoinen merinovilla on Majapuulta, muut Sampsukasta. Resorit Hannan Kankaasta.


Seuraava projektin poikanen oli neidin legginsit. Housuja tein jo aiemmin, mutta jostian syystä hän ei niitä tahdo pitää. Mieluummin laittaa leggarit jalkaan. Oli siis pakko uusia jo leggarivarastoa, joka näytti kaapissa aika surkealta. Kuluneita, nyppääntyneitä ja pieniä. Nyt on taas sopivia ja siistejä.


Sydämellinen ja vihreä hurmuri on Verson puodista, mutta taisin tilata Hannan Kankaan kautta. Pinkit on Metsolasta ja tanssija Tilkkukorista.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Mekko on miun lempivaate

Vetoketju ja haarakiila jumppikseen

Pyydettiin tutorialia siitä, miten mie ompelen umpivetoketjun esimerkiksi haalariin.

Minulla sattui olemaan valmiina yksi jumppis ja ajattelin sen sitten kasata, mutta niinpä sekin vaihtui ja leikoin äkkiä tämän ihanaakin ihanamman Mansikkapaikan ja ompelin siitä.

Ostin alkuun Metsolasta valmiina tällaisen haalarin, mutta se oli sekundaa ja vaihdoin sen sekundaan. Lopen sain vaihdossa toisesta sekunda-jumppiksesta 1,5m tätä kangasta, jotta saan priima puvun.

Ja se ohje:
1. Kasa kangasta leikottuna ja tukikangasta. Tämä tukikangas on Sampsukasta. Repeytyy hyvin yhteen suuntaan, joustaa yhteen suuntaan ja toiseen ei yhtään. Leikoin siis niin, ettei jousta.

2. Saumuroin tukikankaan etukappaleen keskisaumoihin. Olen miettinyt mitenpäin tämän olisi parasta olla, tukikangas ylhäällä vai alhaalla, oisko teillä sanomista asiaan? Olen tehnyt kumminkin päin ja tuntuu olevan tuurista kiinni.


3. Näyttävät nyt siis tältä:

 4. Sitten mallaan vetoketjun. Joku voisi mallata paremmin, mutta kun olen niin suurpiirteinen, että mallaan vähän sinne päin. Tähän mallasin 45cm:n vetoketjun. Mallaan ketjun loppukohdan silmämääräisesti, että osaan ommella umpeen tarpeeksi pitkästi.


 5.Ompelen sauman alhaalta kiinni siihen noin-suurinpiirtein- kohtaan. Tätä kohtaa voi ommella lisää, jos vetoketjua ommellessa näyttääkin siltä, että jätti ompelematta tarpeeksi. Ja jos ompeli liikaa, sekään ei haittaa.

 6. Sitten laitetaan ketju reunalle, huomioi, että ketjusta ylhäällä on nurja puoli, eli oikeat puolet vastakkain.


 7. Ommellaan ketjua niin pitkästi ketju auki, kuin pystytään ja sen jälkeen neula alas, paininjalka ylös ja vetoketju kiinni. Tässä vaiheessa alhaalta ommeltu sauma auki ja vetoketjun keskiosa mallataan sauman keskelle ja ommellaan loppuun asti kiinni.



 8. Toisen puolen aloitan aina alhaalta. Mallaan siis alhaalta ketjun suoraan ja kohdalleen ja aloitan vetoketju kiinni. Avaan ketjun jossain vaiheessa ja ompelen ihan ylös asti.

9. Jonka jälkeen vetoketju näyttää tältä:

10. Poistan tukikankaan repäisemällä:






11. Ja tässä tulee se suurin ihmetys: Tikkaan nurjalta. Ihan ketjun ulkoreunaa pitkin. Ja ympäri asti. Tässä pitää vain huolehtia, että alla kangas on suorassa, minä teen tämän vetämällä kangasta hitusen sivulle päin koko aikaa.


12. Tikkauksen jälkeen vetoketju näyttää tältä:

Tikkaustahan ei ole pakko tehdä, mutta itse koen, että tulee siistimpi. Tosin jätän tikkaamatta ne kankaat, joissa tikkaus nostaisi nukkaa niin, että nukan alta kuultaisi valkoinen liikaa läpi. Tämä kangas oli vähän siinä ja siinä, mutta tikkasin. Livenä tikkaus ei kuulla noin paljon kuin kuvassa.

Siinäpä se vetoketjun osalta. Toivottavasti tämä auttaa. Hupun reunan ja vetoketjun huolittelusta alempana.

Mutta jatkan tähän tuon haarakiilan osan samaan, kun sitäkin monesti kysellään.

1. Haarakiila. Olen leikannut tämän väärään langansuuntaan ihan vain siksi, että joustaa paremmin näin päin. Olen myös merkinnyt nuppineulalla kiilan toiselta sivulta keskikohdan, toisen asetan suoraan haarasaumaan, joten en tarvitse siinä merkkiä.

2. Ja näin se siis on nupitettu siihen haarasaumaan, etukappaleelle.

3. Ja sitten surautan sen kiinni. Tämä nyt asettui vähän huonosti, eli olisi pitänyt vetää haarakiilaa vähän enemmän, jotta tuo muodostuva ruttu suorenee.


4. Ja tällainen se on sitten:

5.  Ja sitten mallaan sen merkityn keskikohdan takaosan keskitaitteeseen ja ompelen lahkeen suusta lahkeen suuhun kiinni haarakiila ylhäälle päin.

Siinäpä se haarakiilan osalta.

Sitten vielä hupun ja vetoketjun reunan huolittelu. Tikkaan sauman tällä tavalla:

Jolloin sen näyttää tältä nurjalle. Ja jos tämä olisi tullut jollekin muulle kuin meille, niin olisin tehnyt vielä huolellisemmin tuon reunan. Nurjalta se näyttää pahalta, mutta mihinkään se ei näy käytössä tuo hupun alareuna.


Ja tältä se näyttää oikealta puolelta. Toisen puolen kun olisi tikannut vähän tarkemmin tai vetänyt ketjun kokonaan ylös asti kiinni niin olisi ihan kohdakkain. Ja jostain syystä hupun reunaresorikin näyttää kuvassa toispuoleiselta, vaikkei livenä ole sitä.


Ja tässä puku valmiina onnellisen omistajan päällä:



Ja näin meillä on alta tunnissa banaanikakun valmistumisen ohella hurautettu vähän sinnepäin priima mansikkapaikkajumppis.