Pieni peti

Vaikka pyörin tuulen mukana, niin olen saanut kiinni myös jostakin. Pitkä aikainen haave on viimein täyttymässä, vaikka pieni pelko kurkkaakin jostain takavasemmalta.

Tämä ompelus odottelee haaveen toteutumista:

Hyllyssä oli joskus vuosia (?) sitten äitini kirpputorilta ostamat marimekon verhot, joista toinen pääsi nyt käyttöön. Pohjaan leikkasin ja ompelin liukuestematosta liukuesteen ja pehmusteena toimii ohut vaahtomuovilevy. Reunoissa on vanua vanhasta tyynystä ja kun tyyny loppui, täytin loput uudella vanulla.
Reunan saa edestä säädetyä ylös ja alas erikseen ja loppureunan säätökin on mahdollinen. Eli pesä suurenee, kun laidat kaataa alas.

Aion ommella tähän erikseen vielä lisätyynyn, jota olisi ehkä helpompi pestäkin välillä.

Ompelulla on mulle kyllä suuri voima, kun vain ensin saan ajateltua, että mitä ompelisin nyt. Tai, että mistä ihmeestä aloittaisin, kun päässä on ajatuksia niin vierivieressä, etten saa niistä yhtäkään kunnolla esiin.

Olen yrittänyt olla tilaamatta kankaitakaan lisää. Niitä on. Ja iso määrä saa minut vain paniikkiin. Haluaisin ne pois, valmiiksi, mutta en tiedä mistä aloittaa ja mitä tehdä niistä. Kukaan ei tarvitse mitään juuri nyt tai kankaat eivät vai juuri nyt miellytä.

Onneksi on nyt tämä. Saan vähän ommella erilaisia juttuja.

Kun ompelen, minun ei tarvitse ajatella muuta. Täytän aistini kuulokkeilla ja ohjelmalla, kankailla, (kaavoilla), saksilla ja muilla. Silloin mietin vain, että miten tämän toteuttaisin. Kannattaisiko tehdä nyt näin vai noin. En ajattele, että mikä minusta tulee isona. En mieti, että mistä löytäisin paikkani. Silloin en ole taakka kenellekään. Ompelu on minun porttini vapauteen.

Ehjäksi?

Olen ollut hiljaa useamman vuoden, pitkän matkan. Sen aikana on sattunut ja tapahtunut, mennyt elämää eteenpäin. On ollut helppoa ja raskasta. Vuoronperään kaikkea. Olen uinut syvissä vesissä ja miettinyt, miten eteenpäin..

Halusin perustaa Youtube - kanavan äänipäiväkirjalle, mutta en uskaltanut.
Halusin perustaa uuden blogin kaikelle, mutta en uskaltanut.

Annoin kaiken olla, kokosin itseni ja jatkoin matkaani. Ompelin yhä, mutta koska kaikki muutkin tuntuivat tekevän sitä, en jaksanut päivittää mitään tänne. En osannut arvostaa omia ompeluitani ja halusin parempia kuvia jne.. Vaadin itseltäni jälleen enemmän kuin olisin jaksanut. Tunsin, että muut tekivät senkin paremmin kuin minä. Vajosin.

Aloitin työt, uusia harrastuksia ja aika ei enää riittänyt mihinkään. Vaadin enemmän ja enemmän ja tunsin enemmän ja enemmän itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi kaikessa. Yritin tehdä enemmän, jaksaa enemmän, olla enemmän. Kunnes en enää jaksanut.

Halusin jälleen kanavan, jossa voisin ehkä käydä läpi kaikkea tätä. En tiedä onko se heikkoutta, vai onko se rohkeutta tuoda julkiseksi se, että on väsynyt. Se, ettei riittänyt, ettei jaksanut. Mutta minusta tuntuu, että haluan yhäkin sen tehdä. Siitä huolimatta, että tunnen suurta syyllisyyttä siitä, etten osannut täyttää sitä yhteiskunnan minulta odottamaa raamia. En mahtunut niihin odotuksiin, olen liian iso ja liian pieni yhtä aikaa.

Etsin alustaa blogille, koska videoihin en uskalla vieläkään. Äänen voisin antaa, mutta naamaani en näe niin, että pystyisin vielä sitä antamaan. Eksyin tänne. Omaan blogiini. Mietin, että miksen vain jatka tänne..

Ehkä muutan blogin kuvausta vain ja aktivoidun tänne sen verran, kuin jaksan ja kehtaan ja uskallan. Uskallan. En tiedä uskallanko..

Minä haluan Ehjäksi.

Aktivoituako vai ei..

Pitkään olen pitänyt aika hiljaista eloa kun ei aika riitä kaikkeen. Ja kun haluaisi ehkä antaa enemmän kuin nyt pystyy parempia kuvia ja parempia tekstejä.

Ompelen yhä aikasta paljon, vaikka määrä onkin vähentynyt. Mutta tässäpä muutama kuva näin taas todella tylsästi ja pikaisesti.

Sieltä löytyy muutama unipussi veljen vauvalle.

Sitten tänään valmistunut Elsan mekko neidille. Mekon teossa sattui ajatusvirhe heti leikatessa, mutta neiti oli valmiista mekosta niin onnellinen, että hyppi. Mekosta tehtiin sellainen kuin neiti 6v tahtoi. Pitkä, epäkäytännöllinen laahus ja halkio helmaan.

Hukkasetti pojalle valmistui eilen.

Ja viimeisenä on 40 minuutin pikamekko itselle, myös tänään valmistunut.

Uusia juttuja

On taas tehty. Vaikka ja mitä. :)

Takkeja

Piti saada tehdä takkeja. Tuli vain sellainen olo. Ja kaksi tuli tehtyä. Puuvillaa, finfil-vanua ja vuorit.

Neiti ihastui viljamin pandaan ja retrokukkainen etsii omaa kotia.

Tänään tehty

Tuli olo että haluan ommella ystävän 5v pojalle jotain. Paidan. No tulikin kaksi ja vielä housut.

Ihana kun saa tehdä ja kun kelpaa.

Tehtiin myös leivontahommaa ja pätkissuklaapiirakka siinä ompelemisen sivussa. Nam.

Minulle

Pitihän se saada itsellekin uudet vaatteet. Kankaat Verson puodista.

Vähän erilainen ompelus

Esikoisneiti halusi yhtäkkiä alkaa käyttämään päiväpeittoa ja pedata sänkyään. Joo, meillä ei paljon petailla paitsi meidän sänkyä petailee mies jatkuvasti.

Päiväpeite piti saada heti. Ei löytynyt vanhaa enää mistään ja vilttikin oli liian lyhyt. Mutta onnekseen neiti lähti perjantai-iltana mukaan Metsolan kanta-asiakasiltaan ja löysi sieltä kaksipuoleisen pinkin tikkikankaan. Koska kangasta oli liian vähän, piti kehitellä jatkoa ja sattumoisin limen vihreä samainen tikki löytyi hyllyn toisesta reunasta ja vielä 30cm pinkkiä palakorista.

Eurokankaasta neiti itse valitsi saumojen peittämiseen hopean kantin ja reunoilla limen palleron. Ja äiti ompeli. Ja mieleinen tuli.

Kesän kuvia

Saatte kuvia kesältä. Kuvia jotka vielä löysin kun puhelimen vaihtuminen kadotti myös kuvia. Tai pitäisi niiden jossain olla, en vain ole varma missä.

Kesä mielessä

Kesä mielessä: