Olen ollut hiljaa useamman vuoden, pitkän matkan. Sen aikana on sattunut ja tapahtunut, mennyt elämää eteenpäin. On ollut helppoa ja raskasta. Vuoronperään kaikkea. Olen uinut syvissä vesissä ja miettinyt, miten eteenpäin..
Halusin perustaa Youtube - kanavan äänipäiväkirjalle, mutta en uskaltanut.
Halusin perustaa uuden blogin kaikelle, mutta en uskaltanut.
Annoin kaiken olla, kokosin itseni ja jatkoin matkaani. Ompelin yhä, mutta koska kaikki muutkin tuntuivat tekevän sitä, en jaksanut päivittää mitään tänne. En osannut arvostaa omia ompeluitani ja halusin parempia kuvia jne.. Vaadin itseltäni jälleen enemmän kuin olisin jaksanut. Tunsin, että muut tekivät senkin paremmin kuin minä. Vajosin.
Aloitin työt, uusia harrastuksia ja aika ei enää riittänyt mihinkään. Vaadin enemmän ja enemmän ja tunsin enemmän ja enemmän itseni epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi kaikessa. Yritin tehdä enemmän, jaksaa enemmän, olla enemmän. Kunnes en enää jaksanut.
Halusin jälleen kanavan, jossa voisin ehkä käydä läpi kaikkea tätä. En tiedä onko se heikkoutta, vai onko se rohkeutta tuoda julkiseksi se, että on väsynyt. Se, ettei riittänyt, ettei jaksanut. Mutta minusta tuntuu, että haluan yhäkin sen tehdä. Siitä huolimatta, että tunnen suurta syyllisyyttä siitä, etten osannut täyttää sitä yhteiskunnan minulta odottamaa raamia. En mahtunut niihin odotuksiin, olen liian iso ja liian pieni yhtä aikaa.
Etsin alustaa blogille, koska videoihin en uskalla vieläkään. Äänen voisin antaa, mutta naamaani en näe niin, että pystyisin vielä sitä antamaan. Eksyin tänne. Omaan blogiini. Mietin, että miksen vain jatka tänne..
Ehkä muutan blogin kuvausta vain ja aktivoidun tänne sen verran, kuin jaksan ja kehtaan ja uskallan. Uskallan. En tiedä uskallanko..
Minä haluan Ehjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. :)