torstai 28. maaliskuuta 2019

Pieni peti

Vaikka pyörin tuulen mukana, niin olen saanut kiinni myös jostakin. Pitkä aikainen haave on viimein täyttymässä, vaikka pieni pelko kurkkaakin jostain takavasemmalta.

Tämä ompelus odottelee haaveen toteutumista:


Hyllyssä oli joskus vuosia (?) sitten äitini kirpputorilta ostamat marimekon verhot, joista toinen pääsi nyt käyttöön. Pohjaan leikkasin ja ompelin liukuestematosta liukuesteen ja pehmusteena toimii ohut vaahtomuovilevy. Reunoissa on vanua vanhasta tyynystä ja kun tyyny loppui, täytin loput uudella vanulla.
Reunan saa edestä säädetyä ylös ja alas erikseen ja loppureunan säätökin on mahdollinen. Eli pesä suurenee, kun laidat kaataa alas.

Aion ommella tähän erikseen vielä lisätyynyn, jota olisi ehkä helpompi pestäkin välillä.

Ompelulla on mulle kyllä suuri voima, kun vain ensin saan ajateltua, että mitä ompelisin nyt. Tai, että mistä ihmeestä aloittaisin, kun päässä on ajatuksia niin vierivieressä, etten saa niistä yhtäkään kunnolla esiin.

Olen yrittänyt olla tilaamatta kankaitakaan lisää. Niitä on. Ja iso määrä saa minut vain paniikkiin. Haluaisin ne pois, valmiiksi, mutta en tiedä mistä aloittaa ja mitä tehdä niistä. Kukaan ei tarvitse mitään juuri nyt tai kankaat eivät vai juuri nyt miellytä.

Onneksi on nyt tämä. Saan vähän ommella erilaisia juttuja.

Kun ompelen, minun ei tarvitse ajatella muuta. Täytän aistini kuulokkeilla ja ohjelmalla, kankailla, (kaavoilla), saksilla ja muilla. Silloin mietin vain, että miten tämän toteuttaisin. Kannattaisiko tehdä nyt näin vai noin. En ajattele, että mikä minusta tulee isona. En mieti, että mistä löytäisin paikkani. Silloin en ole taakka kenellekään. Ompelu on minun porttini vapauteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. :)