Helikopterin laskeutumispaikka

Pitkä ompelujumi vaati jo toimia, pyysin tilauksen ja sain. Piti saada nopeasti shortsihaalari reissuun. Hetki meni miettiä, että mitä ja millainen. Äijämäinen, tiettyjä kankaita ja tiettyjä yksityiskohtia. Kaivoin laatikkoa ja löysin velours motive kuvia ja sieltä helikopterin ja siitä se ajatus lähtä. Tahdon haalarin, jossain on turkoosit kantit helikopterin värin mukaan ja helikopterin laskeutumisalusta taskuna. Mutta ei se taskuna oikein toimisi, joten pelkkä applikaatio riittää.

Kuosillinen kangas vaihtui yksiväriseen Hannan Kankaan limeen joustofroteeseen.
Ja millainen siitä tuli? No hieno! Eihän siitä mitään muuta voinut odottakaan, yhtäkkisestä ideasta. Ne on aina parhaita! Meidän lapset tykästyi ja melkein meinasin olla luopumatta.

Helikopterin kiinnityksessä oli ongelmia, mutta lopulta se suostui taipumaan. Tässä kuvassa väriero silityksen jäljiltä, mutta oikeasti se ei ollut noin paha.

Resorit on kärkkäiseltä, helikopteri tuli salaisesta paketista saksanmaalta. Mutta se salainen sisälsi vain noita kuvia.

Jostain syystä saan näistä kuvista aina niin vinon näköisiä, mutta oikeasti haalarit on suorat!

Samaan syssyyn piti tehdä muutamat muutkin haalarit. Ihan vain, että saan kankaita tuhottua. Nämä piti kaikki myydä, mutta en raskinutkaan.

Ensin tuhosin majapuun turkoosi-vihreän lohikäärmeneuloksen:

Sitten jatkoin ruskea-turkoosiin lohariin. Majapuulta toki sekin ja Leena Renkon suunnitelema kuosi, tottakai!

Nämä ruskeat on kotia vailla yhä. Tosin ei haittaa, koska niin namut näistä tuli, että mieluustikin pidän omallani ensin. Turkoosit jäi suosiolla meille.

Käyköhän muille koskaan näin? Että aikoo tehdä muille, mutta tahtookin pitää itse.