Piti saada tehdä takkeja. Tuli vain sellainen olo. Ja kaksi tuli tehtyä. Puuvillaa, finfil-vanua ja vuorit.
Neiti ihastui viljamin pandaan ja retrokukkainen etsii omaa kotia.
Piti saada tehdä takkeja. Tuli vain sellainen olo. Ja kaksi tuli tehtyä. Puuvillaa, finfil-vanua ja vuorit.
Neiti ihastui viljamin pandaan ja retrokukkainen etsii omaa kotia.
Tuli olo että haluan ommella ystävän 5v pojalle jotain. Paidan. No tulikin kaksi ja vielä housut.
Ihana kun saa tehdä ja kun kelpaa.
Tehtiin myös leivontahommaa ja pätkissuklaapiirakka siinä ompelemisen sivussa. Nam.
Esikoisneiti halusi yhtäkkiä alkaa käyttämään päiväpeittoa ja pedata sänkyään. Joo, meillä ei paljon petailla paitsi meidän sänkyä petailee mies jatkuvasti.
Päiväpeite piti saada heti. Ei löytynyt vanhaa enää mistään ja vilttikin oli liian lyhyt. Mutta onnekseen neiti lähti perjantai-iltana mukaan Metsolan kanta-asiakasiltaan ja löysi sieltä kaksipuoleisen pinkin tikkikankaan. Koska kangasta oli liian vähän, piti kehitellä jatkoa ja sattumoisin limen vihreä samainen tikki löytyi hyllyn toisesta reunasta ja vielä 30cm pinkkiä palakorista.
Eurokankaasta neiti itse valitsi saumojen peittämiseen hopean kantin ja reunoilla limen palleron. Ja äiti ompeli. Ja mieleinen tuli.
Saatte kuvia kesältä. Kuvia jotka vielä löysin kun puhelimen vaihtuminen kadotti myös kuvia. Tai pitäisi niiden jossain olla, en vain ole varma missä.
Jospa edes kerran kuussa laitaisi muutaman kuvan. Oispa seinä. Valkoinen ja valoisa. Oispa kuvauksellinen ja kuvaaja. Oispa aikaa muokata ja laittaa. Muutenkin kuin puhelimella.. no, parempia päiviä odotellessa ompelusta nauttien.
Olen. Ihan varmasti. Vaikka aikaa ei enää töiden aloituksen olekaan yhtä paljob. Laiskasti vai päivitän. Kuva pläjäys. Enkä edes muista oliko nämä jo, mutta kaikkihan tässä ei tosiaankaan ole.