torstai 30. elokuuta 2012

Ompeluksia ja pihlajanmarjoja

Meille on rantautunut hupparit.

Ennen en osannut pitää lapsilla huppareita. Minusta ne oli jotenkin epäkäytännöllisiä huppuineen. Nyt olen yhtäkkiä saanut hirmuisen innostuksen näihin, nehän on mitä kätevin vaate nyt, kun ei ole vielä kylmä, mutta ei enää lämminkään. Ja ihanat kuosit saa näkyä rohkeasti.

Esikoinen kyseli huppareita, hän on niistä tykännyt jo pitempään. Nyt oli käynyt vain niin ikävästi, että kaikista hänen huppareistaan on hihat käyneet lyhyiksi. Neiti sattui löytämään kangasvarastostani mieleistä kangasta ja minähän ompelin, kun kerrankin kelpaa.


Tähtikangas on saksan salaisesta paketista, raidat ruotsista Liandlolta. Kokoa 146cm.

Sitten oman hupparin sai neiti 3v. Ihana velourkangas huokui heti hupparin tuntua. Neiti olisi tahtonut mekon, mutta äiti piti päänsä ja teki hupparin. Yksinkertaisen ja ihanilla taskuilla.


Ajoneuvo velour on kangasvaihtareilta, pilvitrikoo huvikankaasta. Hupparin koko 98.

Samasta kankaasta muotoutui kaksi pipoakin, neliö esikoiselle, kruunupipo neidille 3v.



Runoratsusta tuli tilauksesta pitkähihainen paita heppahullulle.


Kangas on Leena Renkoa. En muista mistä tilasin tämän. Kokoa paidalla 128cm.


Neidille vielä tein mekon liandlon prinsessa kankaan jämistä.


Koko on 98 luokkaa. (En jostain syystä osaa kääntää kuvaa oikeinpäin, neuvoja otetaan vastaan.)

Metsola sai helistin joustofroteeta myyntiin ja sitähän piti heti käydä hakemassa. Siitä tuli meidän pienimmille hupparit ja kaksi ylimääräistäkin. Pojan omasta ei ole kuvaa vielä.



Punainen keltaisilla resoreilla jäi neidille, koko 98.
Punainen punaisilla resoreilla on jo varattu ja lähtenee nopeasti omaan kotiin. Koko siinä myös 98.
Ruskea on koko 86-92. Koko on niin hankala, kun muokkaan kaavoja omilla lapsille sopiviksi todella vahvasti. Tässäkin hihanpituus on paljon enemmän, lähes sama kuin 98 kokoisessa. Meillä on pitkäkätistä porukkaa. Tämä keltaisilla resoreilla on myös ehdolla uuteen kotiin. Pojalle jäi samanlainen oransseilla resoreilla.

Ja sitten ne pihlajanmarjat.

Vanha kansa puhuu, että kahta ei pihlaja kanna: lunta ja marjoja. Viime syksyisen onnettoman pihlajanmarja satokauden jälkeen saatiin hyvin luminen talvi. Marjoja ei puissa nähty paljon ollenkaan. Meidän pihlajaparka oli oikeastaan lähes tyhjä. Eilen kiinnitin huomiota oikein kunnolla, miten paljon marjoja tänä syksynä pihlajissa on. Tarkoittaisiko tämä nyt sitä, että lumipeite jäisi hyvin ohueksi? Toivottavasti. Minä en pidä lumesta, joten vähä luminen talvi kelpaisi minulle loistavasti. Vielä paremmin kelpaisi sateinen ja harmaa kuukausi, jonka jälkeen voisi jälleen kesäinen aurinko alkaa paistamaan. Kesä voisi olla ikuinen.



3 kommenttia:

  1. Taas niin ihania ompeluja, liityn lukijaksi, kun niin usein tulee täällä vierailtua ;) Mä kävin myös hakemassa palan helistimiä.

    VastaaPoista
  2. Ihania ompeluksia! Kivasti yhdistelty prinsessakankaan jämät.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, ihanaa tuo helistinjoustis! Kuulutin blogissani ostavani sitä jos joltakulta löytyy ylimääräistä, ilmoittele jos sinä kuulut niihin.. ;) tosimummo@wippies.fi

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. :)