Ihana aurinkokunta

Tämä kuosi otti hetken ennen kuin rakkaus syttyis ja on nyt yksi lempikuoseistani. Käpysen aurinkokunta on ihanan pehmeää trikoota. Jos joku miinus on keksittävä, niin se , ettö musta pohjaisena kankaasta näkyy nukka helposti.

Ajattelin heti et tilaan tätä itselleni mekoksi ja pojalle joksikin. Sorruin kuitenkin kahteen metriin.  Kankaan saavuttua halusi siitä mies t-paidan ja toisiksi vanhin t-paidan ja nuorin neiti hihattoman. Siinä se kangas jo sitten menikin.

Leikoin ensin miehelle, kun kerran kelpasi joku kuosillinen, ei kelpaa jättää ilman. Sitte  tuli oma mekko ja vielä riitti paidat tytöille ja pojalle shortsit.  Esikoinen oli ainoa, jota kangas ei kiinnostanut.

Yksi t-paidoista oli kyllä pojalle mutta isosisko pikkuneiti omi sen.

Kuvissa myös selian puutarhapiilosta ja metsolan merirosvolaivasta hihattomat.

Kuvat on säädyttömän huonolaatuiset puhelimennapsaisut, mutta nyt ei yhäkään voi mitään. Kyllä tämä jalka kohta paranee.

Synttärikampetta

Pojalle pikasurautuksena hihaton ja itselle vielä pikaisempi mekko. Kai tällä kehtaa,  vaikka aika makkarankuori tuli.

Laivakangas metsolasta.

Raitakangas hannankankaasta ja perhoset bellapuulta.

Mekko lisää

Puhelinpäivitykset jatkuvat. Mekko neidille. Pitkään ollut leikattuna ja nyt viimein kasassa. Metsolan joustofroteeta.  Applikaatia karnaluksin silityskuva, jonka neiti itse valitsi ja paikansi mekkoon. Sievä tuli.

Teeppareita ja mekko

Kaksi viikkoa omasta leikkauksesta ja hitaasti olen pystynyt jo ompelemaan. Mies ei löytänyt pojan kaapista t-paitoja lämpien ilmojen ihanasti saavuttua meillekin. Tein kolma t-paitaa ja kolme hihatonta sitten pojan kaappiin lisää. Kuvaaminen teettää vielä ongelmia, niin joudutte tyytymään kuvaan kahdesta paidasta ja puhelimen laatuun.

Tytölle sain heppamekon viimein kasattua myös.

Tauon takana

Kyllähän minä olen laiska. Tai kiireinen tai muuten vain stressaantunut. Odotan jotain suurta omaan elämääni ja se lähestyy ja stressaa. Tiedän, että ompeluihin tulee pakottava tauko ensi viikosta lähtien. En tiedä kauanko tauko kestää, mutta koetan kaikkeni, ettei se venyisi siihen 2kk:n määrämittaan, mikä tällähetkellä on uhkana. Mutta ehkä tämän jälkeen minä olen fyysisesti entistä ehompi. Hyvillä mielin siis.

Mutta olen minä ommellut. En vain ole kaiken tämän keskellä jaksanut ja muistanut päivitellä. Niinpä isken teille taas koko läjän kerralla, paitsi tämän päivän ylläreitä. Ettei ylläri mene piloille siis saajalla.

Ensin ihania neuloksia Majapuulta!

 Tämä turkoosi on vielä vailla käyttäjää.

 Hame neidille Leenan kukkakankaiden jämistä. Piti lähteä muualle, mutta neiti tahtoi itselle ja sehän sopi.

 Uusi muumitakki vanhan pienen tilalle. Äiti löysi kankaat kirpparilta ja osti meille. Tässä on tikkivuori, eli vähän lämpimämpi takki.
Tällä kertaa oli jopa sopiva.

Kesäksi vielä tällainen todella ohut takki, johon ekaa kertaa testasin kanttausta ympäri takin. No, kyllä se välttää, silittämällä se varmasti suoristuisi. Muuten tosi hyvä, mutta tuo vetoketjun kohta tökkii itselle. Mutta neiti on juossut jo pihalla tämä päällä, niin antaapa olla. Saanpa kokeilla vielä uusiksikin tätä.

Takki lapselle

Sain muka hyvän idean, kun löysin verhoksi ostetun puuvillan pätkän. Koska lapset ovat muuttaneet siitä huoneesta, jonka värisävyihin verhosuunnitelma olisi istunut, eikä itseasiassa tällä hetkellä tarvitse verhoja ollenkaan, päätin tehdä verhokankaasta takin neidille. Neidin entinen muumitakki on kittana ja olen jo pitempään halunnut tehdä hänelle uuden.

Leikoin, mittasin ja ajattelin, että kyllä se sopii. Tein itseasiassa niin ison kuin kankaasta oli mahdollista. Hupun toisen kappaleen jouduin nyt jo tekemään kahdesta osasta. Pelkkä päällikangas vaikutti vielä ihan hyvältä päällä, mutta kun lisäsin sinne mustan tikkivuoren, oli takki auttamattomasti liian pieni.

Teki mieli lopettaa siihen, mutta kokosin takin sinnillä loppuun asti (no oikeasti tykkäsin siitä kovasti). Kokeilin takin ensin pojalle, ja sillehän se olisi sopiva, mutta kuosi ei ehkä niin pojalle sopiva. eikä kyllä mallikaan. Tytölle koitin myös ja kyllä se päälle menee ja kiinnikin, mutta neiti itse jo sanoo, ettei pysty käyttämään käsiään, eli tiukka on olkapäistä siis.

Ihana se on silti. Nyt tuon meidän ylimääräisen lapsen yllä tuossa odottelee pääsyä uuteen kotiin.

No, ei muuta kun uuden takkikankaan etsintään (siis etsitään noista kangaskasoista).

Mekkoja ja lippiksiä

Oli pakko saada pojalle lippis, mutta hyvää kaavaa ei ollut. En jaksanut taas alkaa arpomaan ja kokeilemaan ja kokeilemaan, kun ei nyt aikaa moiseen hirveästi olisi, saati innostusta. Facebookin puolella ommeltujen vaatteiden kirpputorilla oli jo kuviin ihanan näköinen lippis ja lopulta päätin kysyä tekijältä suoraan kaavan alkuperää. Omasovellushan se tietenkin oli! Mutta ihana tekijä suostui laittamaan minulle tämän kaavansa! Ja niin niitä lippiksiä sitten syntyi enemmän ja vähemmän!

Pojan toinen lippis. Ensimmäinen jäi kuvaamatta.
Kangas käpyseltä, Leena Renkon suunnittelema tiikeri.

 Neidillä Hannan Kankaasta appelsiinit lakissa.

Ja muita maailmalle lähdössä. Ystävien lapsille ja yksi serkkupojalle.


Sain Leenalta palan hänen ihanaa lentäjäntyttöä, jota myy Mussukat. Ihanan pehmeää ja ohutta joustofroteeta näin kesää ajatellen.
Neiti sanoi ensin, että ei tykkää. Mutta kun sain mekon valmiiksi, olikin mieli muuttunut ja mekko kelpasi heti päälle.

Tein vielä toisen samanlaisen mekon uutta kotia ajatellen, mutta neitipä omi senkin.

Tein sitten vielä kolmannen, mutta niinpä kävi, että nyt neiti omi tämän ja edellisen joutaakin uuteen kotiin. Lippis tuli vielä sirkusheppa kankaan jämistä neidille.

Ja tulihan tuo laitettua matkaan yksi vauvalahjakin:

Valitettavasti jälleen kerran sain seuraa kuvien ottohetkeen. Mekot on vinossa ja vauvalahjankin kuvassa on pojan varjo. Ja sehän ei pientä takamustaan liikuta mihinkään vaikka käskee. Kuvan ottoon on aikaa sekunti, joten kuvat saa olla sellaisia ku ovat.

Pitkän ajan ompelupläjäys

Näitä olen tehnyt:

Verson puodin paisteesta sai vielä mekon neidille. Koko noin 104. Kaava oma. Idea lähti mekkotehtaan yhdestä mekosta, jonka nimeä en nyt muista.

Pojalle tuhosin koko traktorijoustofroteen jämän:

Haalarihousut omalla kaavalla, t-paita happy animals kaavalla ja shortsit Leena Rengon housukaavaa muokkaillen.
Traktorikangas on Naperonutusta, pilkut metsolasta. Sopivat ihan täydellisesti yhteen! Piti vain applikoida traktorit t-paitaan vielä, ettei näytä liina tyttömäiseltä. Se on meidän isille se kauhistus..
Oranssi-valkoraita resori sopi myös hyvin tähän. Sitä sain tämän verran Leenalta.

Metsolan On The Roadin jämä tuhottiin näin:

Ja pipostakin tuli sopiva! Tämä tiedoksi sitä mukana miettineille! Hyvin passasi pojalle päähän, onneksi. Tuli siis niin jämästä, että tein vain niin suuren kuin pystyin.
Musta-keltainen resori on pehemiältä.

Isompien tyttösten serkkupoika sai nimen ja lahjaksi tein pienen setin:

Kokoa setillä on noin 62.
Hurmurikangas on Hannan Kankaasta, raita pehemiältä.

Pojalla kesäsetti Selian ihanasta auringosta, joka tietenkin on Leena Rengon käsialaa.

Mies mietti tästäkin silmiään pyöritellen, että sopiikohan tuo nyt pojalle. Siksi mustat resorit ja vetska. Ja hyvin sopii! Tulis vain se kesä jo!

Ja itselle vielä huppari:

Näitä on pitänyt ja pitäisi vieläkin tehdä. Kesäksi takkia korvaamaan. Tässä kaavana joka tyypin kaavakirjan raglanhihainen paita. Lisäsin vain hiukan saumanvaraa ja etukeskivaraa. Hupun otin edelliskerran takinkaavan muokkaisesta ja leikoin suoraan muokaten ja onneksi se sattui sopimaan kerralla. Vuorittamisen hupun osalta jätin nyt väliin, samoin etualavarat. Ja kun kangas on hiukan vinossa, niin nuo itseä pahasti häiritsevät pystyraidatkaan eivät niin pahasti häiritse. Tämä kangas on kestovaippakaupasta musta-valkoista alunperin, värjäsin sen dylonin tulip redillä.

Hupparit vei sydämeni

Huppari, huppari, huppari, huppari, hihaton huppari, huppari, huppari ja hei, tästähän tulis niin ihana huppari!!

Tarvinneeko tässä muuta sanoa?

Meille on siis tullut huppareita useampi taas lisää. Osa on lähdössä kyllä uusiin koteihin, kun ei meillä tarvita näin montaa, mutta miten ihana näitä onkaan tehdä!

Pilkut ja Leena Rengon sirkusheppa Metsolasta

Majapuun neuloksia, Leenan ötökät

Sirkushepat ja Ötökät Leena Rengon käsialaa.
Sirkushepat ja pilkut metsolasta, neulokset Majapuulta.

Sirkushepankin alaosa on oikeasti ihan suora ja täsmällinen, mutta kun olen niin loistava kuvaaja, että onnistuin taas saamaan noin oudon kuvan kännykälläkin siitä napattua.

Muutama vielä puuttuiskin kuvista.