Vähän erilainen ompelus

Esikoisneiti halusi yhtäkkiä alkaa käyttämään päiväpeittoa ja pedata sänkyään. Joo, meillä ei paljon petailla paitsi meidän sänkyä petailee mies jatkuvasti.

Päiväpeite piti saada heti. Ei löytynyt vanhaa enää mistään ja vilttikin oli liian lyhyt. Mutta onnekseen neiti lähti perjantai-iltana mukaan Metsolan kanta-asiakasiltaan ja löysi sieltä kaksipuoleisen pinkin tikkikankaan. Koska kangasta oli liian vähän, piti kehitellä jatkoa ja sattumoisin limen vihreä samainen tikki löytyi hyllyn toisesta reunasta ja vielä 30cm pinkkiä palakorista.

Eurokankaasta neiti itse valitsi saumojen peittämiseen hopean kantin ja reunoilla limen palleron. Ja äiti ompeli. Ja mieleinen tuli.

Kesän kuvia

Saatte kuvia kesältä. Kuvia jotka vielä löysin kun puhelimen vaihtuminen kadotti myös kuvia. Tai pitäisi niiden jossain olla, en vain ole varma missä.

Kesä mielessä

Kesä mielessä:

Pläjäys

Meillä sairastetaan. Pitkän kaavan mukaan. Ja koko perhe miestä lukuunottamatta (vielä).
Kankaita tulee joka tuutista (no ei onneksi enää), mutta luovuus on hukkunut johonkin työkiireiden ja arjen alle ja tuntuu, etten saa nyt mitään aikaan. Ei ehdi ja ei jaksa. Mutta tässä oksennus vanhoja kuvia.. Joo, huonoja jälleen, mutta minkäs teet. Ja eihän ne miltään näytä levitettyinä, mutta minkäs teet sillekään. Sentään joku kuva.

Hyvää Naistenpäivää!

Osallistuin ensimmäistä kertaa fb-ryhmän perjantai-iltaiseen ompelukseen. Kyseessä oli tällä kertaa yllätyspaketti ja tilasin sen siis, jotta pääsin hommaan mukaan. Yllätys saapui ja oli todellinen yllätys. Mitä tästä ommella?

No, hetken kypsyttelyn jälkeen sain vision ja lopulta summassa saksien ja ensimmäistä kertaa tämä tason laukkua kooten ja loppu tulokseen olen aika tyytyväinen. Toki muutamia pieniä yksityiskohtia on, jotka eivät ehkä kestä lähempää tarkastelua. Mutta tällä mennään, jos kehdataan:

Tarina kankaan takaa löytyy osoitteesta: http://mariannevalola.com/

Tammikuun satoa tai edes osa siitä

Jospa edes kerran kuussa laitaisi muutaman kuvan. Oispa seinä. Valkoinen ja valoisa. Oispa kuvauksellinen ja kuvaaja. Oispa aikaa muokata ja laittaa. Muutenkin kuin puhelimella.. no, parempia päiviä odotellessa ompelusta nauttien.

Olen minä ommellut

Olen. Ihan varmasti. Vaikka aikaa ei enää töiden aloituksen olekaan yhtä paljob. Laiskasti vai  päivitän. Kuva pläjäys. Enkä edes muista oliko nämä jo, mutta kaikkihan tässä ei tosiaankaan ole.

Mangaa, animea ja cosplay

Minun esikoinen, nyt 11-vuotias, on hurahtanut nuoremman (9v) siskonsa kanssa mangaan, animeen, japaniin ja kaikkeen tällaiseen, mistä äiti ei ymmärrä mitään. Lukevat, piirtävät ja nyt tulee cosplay!

Lauantaina järjestetään Oulussa joku joukkotapaaminen, olihan sillä nimikin, sibicon, sipicon, mikälie.. Näettekö miten kartalla äiti on?

Lapsi tarvitsi asun. Tyyppi on nimeltään Ichigo Momomiya, tai jotain vastaavaa. Pyyntönä cosplay asu. En ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa, mutta eipä se auta, kun lapsi pyytää.

Ensin etsittiin tuskissaan oikean harmaata kangasta ja mietittiin miten ihmeessä tämä homma toteutetaan. Lapsi halusi koulupuvun jakulla. Asuja kun tällekin tyypille olisi sen miljoona erilaista ilmeisesti. Peruukki laitettiin tilaukseen ebaysta, mutta ei vielä ole näkynyt. Tulee varmaan maanantaina sitten, tietty.

Eilen pääsin viimein tämän puvun kimppuun, ettei ihan liian tiukille menisi. Kaavana toimi lapsen vanha henkkamaukasta ostettu neulospaita. Ajatus oli päässä, samoin lopullinen "kaava". Leikoin toki paperista paperinukelle sopivan kokoisen "kaavan" ensin, kun en millään tahtonut hahmottaa mekon helmaa ja kainaloita. Sivusaumoja ei ole. Mietin, mihin ihmeeseen tungen vetoketjun, kun kangas ei jousta kuin vähän, mutta onneksi selvittiin ilman sitä. Paperikaavan perusteella tein trikootilkusta yhden saumantestin ja sen jälkeen päätin antaa mennä.

Ensimmäistä kertaa tein merimieskauluksenkin, eikä ole mitään hajua, miten se olisi pitäny tehdä. Ehkä seuraavalla kerralla lukaisen tai katson kaavamallin jostain siihenkin.

Lopputulos on tässä:

En ehtinyt saada vielä kuvaa lapset päällä, mekkoa kyllä eilen pidettiin jo pitempään. Eli ilmeisen mieluinen oli. Jakkuun sain tänään vasta kiinnitykset, kun raskin hajottaa omat liivit.. Heh.

Malli"kaava" on tässä:

Toivon, ettei tuo jakku vedä päällä noin paljoa kuin kuvassa. Aika nafti siitä tuli, kun summassa tekee ja unohtaa sen mittanauhankin käytön kokonaan.

Mutta jospa tällä asulla voisi lauantain viettää ja jos peruukki ei ehdi tulla, on meillä varasuunnitelma: hiusspray.

Edit: Lapsi tuli koulusta ja heti löin ryysyt niskaan. Sopi jopa päälle ja hyvältä näyttää. Lapsi on tyytyväinen. Sehän se on tärkein asia. Lisään ehkä vielä kaksi hakasta jakkuun kuitenkin.

Pikkupikkupikku vaaleanpunainenkissa

"Äiti, minä olen pikkupikkupikku vaaleanpunainen kissa! On raidat! Ja häntä! Ja pitkät kynnet! Ja on vaaleanpunainen, kokonaan! Äiti!"

"Äiti, minä olen pienenpienenpieni vaaleanpunainen kissa! Äiti, on terävät hampaat ja kynnet!"

Tätä meillä on kuunneltua pitkään. Eilen sille piti tehdä puku:

Ja kyllä sitä pukua odottettiin: "Äiti, kestääkö vielä kauan? Joko se on valmis? Eihän kestä enää pitkään? En jaksa odottaa, joko se on valmis? Äiti, vieläkö menee pitkään? Olisiko jo valmista?"

Ja se ilme, kun puku oli valmis. Sitä varten kannattaa ommella. Sitä ilmettä varten.

Hyvä kun saatiin kissalta puku yöksi pois. Tänään on ollut kissa liikkeellä koko päivän ja yötä vasten pitäisi puku pestä, että huomenna pääsee kissa tarhaan.

Huolensyöjä

Törmättiin kaupungilla huolensyöjiin. Superihaniin pehmoihin, joiden ideana oli vetoketjulla avautuva suu. Olisin halunnut ne kaikki! Mutta hinta oli aika hurja. 25e/kpl.

Tultiin kotiin ja leikoin. Ja kun sain valmiiksi, leikoin uuden, kun toiselle tuli pahamieli. Ompelin ja sain valmiiksi.
Tässä välissä tuli kaksi muutakin suunnittelmaan ja halusivat omansa.

Tilkuista syntyi neljä huolensyöjää ja näin katsottuna säästin 100e!

Yläkuvan yksilöt luotiin lasten tahtojen mukaan. Alakuvasta myös toinen, pitkulaisen omistaja (herra 2v9kk) ei vielä osannut sanoa juuta tai jaata. Itku tuli kuitenkin, kun huomasin ensimmäisen kappaleen menevän siskolle ja onni olikin suurenmoinen, kun sai oman kainaloonsa.

Ehkä meille ei nyt ole huolia, kun on niin monta huolensyöjää.