Keskeneräisen työn uusi elämä

Osallistuin Bellabuun keskeneräisen työn uusielämä -projektiin. Tarkempi postaus bellapuun blogissa täällä.

Uusia päivityksiä koitetaan laitella piakkoin.

Kasseja

Pitkään olen jo miettinyt, että pitäisi myös yrittää tehdä kauppakassi. En vain ole jaksanut. Nyt ystävä pyysi minua tekemään pussin hänen langoille ja muille käsityöjutuille ja ihan peruskassi sopi kuulemma hyvin. Muovikassa sijaan. Niinpä tein testin.

Mietin, että tarvitseeko tämä tosiaan vuorin ja päätin, ettei se oikeasti sitä tarvitse. Niinpä tein kassin ilman vuoria ja ihan täysin samalla tavalla kasasin pussin kuin kaupan muovikassit on kasattu. Kaavaksi leikoin yhden kärkkäisen muovipussin ja kasaamisapuna toimi toinen pussi, kun aivot jäi tässä kohtaa narikkaan.

Hyvä pusseja tuli! Testiin ne pääsee joskus. Parantamisenkin varaa jäi ja sehän on tärkeintä!

Nämä on tehty paksusta puuvillasta, josta meillä oli joskus verhot. Kangasta oli jäänyt ylitse juuri näiden kahden kassin verran. Yläreunan ja kädensijojen reunat surautin vain saumurilla.

Ja tässä se käsityöpussi. Myös yksinkertainen puuvilla. Katsotaan miten tämänkin käytössä käy. Nimikirjaimet tuli applikoitua kylkeen.

Lappuliisa

Lahjakortti vaihtui Marimekon Lappuliisa kankaaseen. Tahdoin siitä takin. Halusin tehdä sen useammasta palasta istuvaksi, mutta kuvio ei antanut myöten. Olisi mennyt liian rikkonaiseksi. Siksi tämä odotti ja odotti. Lopulta laneilta sain idean. Ja toisen kaavan.

Sain piirrettyä kaavat, eli yhdistin joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen paidan koossa s/m ja sk:n sadetakkikaavan koossa 36/38 ja muokkasin näiden yhdistelmästä kaavan tähän takkiin.

Ajattelin, että pitäisi ehkä tehdä koekappale, mutta enhän minä jaksanut. Päätin kuitenkin leikkoa vuorin ensin ja testata sillä. Yllätyseksi se oli tosi hyvä. Ainoa miinus oli, että mittauksesta huolimatta hihoista tuli liian lyhyet.

Tämän jälkeen tahdoin alkaa leikkomaan lappuliisaa ja huomasin hirveän rannun keskellä kangasta. Laitoin kankaasta kuvia nettiin ja kysyin, että onkohan tämä normaalia ja yllätyksekseni tämä oli ihan normaalia. Kävin kuitenkin reklamoimassa, sillä rantu ja rannun jälkeen pohjavärin selkeä muuton häiritsi minun esteettistä silmääni ja lähes itkin jo, etten tahdo tuollaista rantua keskelle takkiani!

Myymälässä oli neljän myyjän rivi minua vastaan. Kyllä, tämä rantu on Marimekon kankaiden ominaisuus, ei virhe! Kankaan, jonka metri hinta on 37 euroa! Kuinka tuon hintaisessa kankaassa voi olla noinkin virheellinen ominaisuus? En ymmärrä. Koska he painavat osan kankaista laakapainossa ja se tekee tuon kamalan rannun kankaaseen. Tätä rantua en ole nähnyt ikean kankaissa (n.6e/m), enkä ole nähnyt näitä finlaysonin kankaissa (n.25e/m), enkä missään muussakaan kankaassa. Mutta nytpä olen ja sanonko, että kypsytti sen verran, että taidan jättää hetkeksi Marimekon kankaat rauhaan!

No, loppujen lopuksi myymälä suostui vaihtamaan kankaan ja sain paremman pätkän tilalle, sellaisen, jossa tuo raportin rajarantu on paremmassa kohtaa, eli kierrettävissä. Ja sellaisen, jossa rannun molemmin puolin pohjaväri on samanvärinen.

Pesin kankaan ja olin tyytyväinen, niin tyytyväinen kuin olosuhteisiin nähden voi olettaa. Leikoin takin ja totesin, ettei hihan pituus siltikään riitä ja mietin, että mitä teen. Ei se auttanut kuin tehdä jatkot, mutta ehkä ne ei näytä jatkoilta, vaan ihan suunnitellulta jutulta? Lisäsin vielä resorit,vaikka arvelin ensin, etten kesätakkiin niitä laita. Mutta hyvä kun laitoin, ilman niitä hiha olisi vieläkin liian lyhyt. Talvimitta se ei ole tässä yhäkään.

Kangas tuli käytettyä niin tehokkaasti, ettei huppu olisi mahtunut enää oikein päin, vaan se oli pakko leikata kankaasta sivuttain. Tämän jälkeen etsin vielä hihajatkoihin sopivat palat ja hupun alavaraan sopivat suikaleet.

Vuorena on punainen liukasvuorikangas, hupun vuorena, alavaroina ja taskuina on vanhan verhon jämät (ne kärryverhot) kirpparilta. Vetoketju on siikajoelta vuorikankaan kanssa. Resori on Kärkkäiseltä. Olisin halunnut limen vetoketjun, mutta en raskinut investoida ja tuo violetti sopii kyllä hyvin.

Huppareita

Tämän päivän tavoite oli saada valmiiksi neljä hupparia ja saavutin tavoitteen. Jee! Olen aika ylpeä itsestäni. Näistä huppareista piti jäädä meille muutama ja jääkin, jos ne eivät löydä uutta kotia. Yksi on jo mennyt. Kerään rahavarantoja ripsiin ja reissuun.

Mutta tällaisia sain tänään aikaiseksi:

 Riemukukkaa ja ralliraitaa pinkeillä resoreilla ja vetoketjulla. Tämä meni heti. Ja mikä ihana herkku tämä onkaan!

 Sydämellinen hurmuri, Verson puodin teettämiä kankaita molemmat. Näitä tein kaksi, toisen vihreällä vetoketjulla ja muutamalla sivusauman värivirheellä.

Verson puodin paisteesta vielä yksi herkku.

Kaikki nämä kankaat on tilattu HannanKankaasta. Resorit mistä mikäkin. Vetoketjut kaikki on karnaluksilta.

Mekkoja, jotka ei näytä miltään

Meillä oli jälleen lanit ompeluihmisten kanssa. Sain valmiiksi mekkoja ja muutaman paidan. Ne on ihania, mutta ongelmaksi bloggauksen kohdalla nousee se, etten saa niitä näyttämään miltään. En saa kuvia itsestäni. En sitten niin millään. Ajattelin,että säästän tätä postausta ja laitan teille kuvat mekoista lattialla ja sen jälkeen kuvat mekoista päällä, mutta enpä ole saanut kuvia päällä. Niinpä saatte sen osan, mikä ei näytä miltään. Ei sitten niin yhtään miltään. Mutta tässä on teille mekkoja ja muuta läjä:

 Kangas triteksiltä viime kesänä. Tämä kappale on etsimässä uutta kotia.

 Kangas Sari Ahokaisen kaupasta, peppi bloom. Aivan ihana mekko! Kangas ei riittänyt pitkiin hihoihin, niin piti kehittää ja näin tämä on ihan loistava! Tykkään hirmuisen paljon. Kaava pohjana joka tyypin kaavakirjan perus raglanpaidan kaava. Koossa s/m.
Resori royal-tuotteelta.

 Paita samalla kaavalla. Kangasta oli taas niin vähän, että oli pakko tyytyä lyhyisiin hihoihin ja sitä myötä keksiä jotain hauskaa.

 Niinpä leikoin selän ja hihat täyteen reikiä ja pujottelin suikaleet toistensa läpi ja ompelin hitusen kiinni viimeistä suikaletta.

 Eli sellainen kuvio. Kangas on löytöpalan laarista, jämä pala mekon jäljiltä.

 Tämä paita oli ensimmäinen joka tyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavan testaus. Pidensin helmaa lähinnä ja laitoin senkin jälkeen siihen vielä resorin ja tämän pituisena se on minulle hyvä. Hiha on oma muokkaus myös, koska jämä kankaasta ei riittänyt suoraan pitkiä hihoja.
Kangas on myös mekon jämä pala ja peräisin löytöpalan palalaarista.

Sitten se ensimmäinen ihanan ihana mekko, joka ei näyt sitten miltään tässä näin, lattialle levitettynä.

 Kangas on Tanskasta. Nettikaupasta jostain. Ihanaa viskoositrikoota, eli mahtavasti laskeutuvaa. Yläosan solmu on Onionin kaavan perusteella tehty. Numero taisi olla joku 202?.. Se sama kuin edellisen postauksen solmumekko..

Ja tämä on maksimekko. Päällä niin ihana, mutta jälleen kerran, miltä se näyttää tässä? Ei miltään.

Kangas on ottobreen myymälästä Rovaniemeltä -50% alessa. Viskoositrikoota myös. Aivan ihanaa! Täysin summassa saksittu. Kyllä siinä kauan meni, ennen kuin uskalsin alkaa leikkomaan ja silloinkin piti hengittää syvään. Rakastan tätä kangasta!

Kahden viimeisen mekon olkaimet olisivat voineet olla hiukan lyhyemmät, mutta menee ne noinkin. Ja voin lyhentää niitä jos oikeasti tarve vaatii.

Ehkä jossain vaiheessa keksin, miten saisin kuvia vaatteista päälläni, tai löydän mallinuken, jolle pukea näitä.

5 minuutin pikamekko

Sain metsän. Trikoisen version pohjoispohjanmaan ompeluihmisten omasta kankaasta. Rakastuin. Ja mekolta se näytti, koko aikaa. Nyt siitä tuli vain pitempi.

Maksimekko. Lisäsin vielä joustokanttinauhan kam-nepillä niskalenkiksi, ettei mekko ehkä putoaisi niin helposti.
Kangas siis HannanKankaan kanssa yhteistyössä. Resori kangashamstereista.


 Toinen "oma" kangas, taikametsä. Tosin tässä kaupallinen versio trikoona. Aluperäisväri on harmaa-valkoinen, eli minulle liian väritön. Pieneen palaan laitoin väriksi Sunflower yellown ja lopun värjäsin tulip redillä. Dylonin värejä kumpikin. Helppoa ku heinänteko! Ja tuloksena aivan ihanat värit.

Mekon kaavan pohjana käytetty Onion 2024 kaavaa. Tuon solmun tekeminen ei jostain syystä onnistunut ilman ohjeita. Helmaan laitoin vanhan pitsin tuomaan vähän yhtenäisyyttä tuon keltaisen osan kanssa.

Kesää odottaen, yhäkin.

Jumin hetkellinen selätys

Ompelujumi on vaivannut jo pitempään, kuten jo aiemmin sanottua, mutta nyt sain sen ainakin hetkellisesti selätettyä. En tiedä auttoiko siinä päivävierailu OttoBreen myymälässä Rovaniemellä vai muutama vauvalahjaksi tilattu ihanuus. Mutta väliäkö tuolla, olenhan saanut jälleen nauttia ompelukoneen ja saumurin hurinasta.

Lähdin etsimään kankaiden kätköistä sopivaa yksiväristä joustofroteeta yhteen vauvalahjaan (joka esitellään ihan hetken päästä), kun neiti osui paikalle ja neidin silmään osui Majapuun ihana ankkaneulos. Sitä oli jäljellä enää hyvin pieni palanen ja siitä neiti tahtoi itselleen hameen. Sanoin, että hameen siitä saan tehtyä ja tämähän toki piti tehdä ensin ja heti. Leikoin hameen ja mietin: neiti ei pidä hameita, vaan mekkoja. Sain ajatuksen ja suuntaa antava ohje löytyi Mekkotehdas-kirjasta Katariina mekosta. Eli pieni malli hihanmuotoon. Katsoin kirjasta kuvan ja leikoin niin suuren kuin kankaan jämästä enää sai. Etu- ja takakeskikappale on koottu sitten vähän pienemmistä paloista ja niissä ankkaneulos on nurinpäin.

Tällainen siitä sitten tuli:

 Resorin tahdoin tuohon keskiosaan, neiti sai itse valita värin. Yllätys yllätys pinkki sen olla täytyy. Tein vähän turhan naftin, kun yläosan kokeilulla oletin, että sen ei kovin iso tarvitse olla, mutta olisipa tuo voinut hitusen pitempikin olla loppujen lopuksi.

 Etukappale on kahdesta palasta.

 Takakappale täytyi koota jo neljästä pienestä palasta.

Mutta siitä tuli niin ihana! Oikein yllätyin itsekin miten kiva yhtäkkisestä päähän pistosta tuli ja aikaahan tähän ei kulunut kuin tunteroinen kaikkine kankaiden kaiveluineen. Ehkä puolitoista.



Kankaiden kaivelu tuotti tulosta alkuperäisenkin asian kanssa. Ystävä teki tilauksen haalarista vauvalahjaksi. Olin puhunut tästä ihanasta be timelessin traktori joustofroteesta ja siitä piti saada pojalle puku. Tahdoin yksiväriset hihat säästääkseni tätä ihanuutta omallekin pojalle. Alkuperäinen idea oli laittaa vihreät hihat, toinen idea sisälsi vihreät resorit, mutta näitä ei ollut kumpaakaan. Niinpä traktori sai seuraansa oranssia ja onneksi oranssi kuuluikin vauvalahjan saajan äidin lempiväreihin, sattumalta.

Haalari on reilua kokoa 68, ehkä jopa 74.

Tämän jälkeen saumurissa oli jo valmiiksi sopivat langat pojan autoyöpukuun. Kankaan ostin OttoBreestä siellä käydessä. 7e/m. Ei paha ollenkaan, mutta ostin silti vain 80cm, eli juuri sen verran kuin pojan haalari vaati.

Kuten yläkuvasta voi arvella, poika tykkäsi kovasti. Ja tämähän laitettiin heti tänään päällekin, ei kelvannut enää vanha apinahaalari, vaan piti saada ninnataato-haalari yöksi.
Napit on yhäkin niskassa, harkitsin jo vetoketjuun siirtymistä, mutta miehen kanssa olimme yhtämieltä lopulta, että vetoketjullisessa versiossa poika löytyisi alasti sängystään. Nyt poika ei ujuttaudu puvustaan keskellä yötä, vielä.

Kangasta jäi pala, josta tein pojalle caprihousut kesään. Ne jäivät nyt kuvasta, mutta kivat tuli.

Tämän jälkeen piti koota vielä yksi vauvalahja. Unipussi, pojalle. Tässä neuvot. Ja tässä tulos:

Pyöritin tätä kangasta Metsolan asiakasiltamissa pitkään ja kyselin mielipiteitä, että kelpaisikohan tämä kuosi pojan unipussiin. Onneksi muutkin olivat sitä mieltä, että tottakai se sopii. Ja sopihan se!
Trikoo on siis metsolasta.

Viimeisenä kokosin hiukan aikaa jo inspiraatiota odottaneen mekon. En oikein saanut päähäni, mihin yläosaan alaosan yhdistäisin, mutta lopulta päätin tehdä radikaalisti, vaikka itseä vähän hirvitti.

Alaosa on Metsolasta. Viskoositrikoota mitä ilmeisimmin ihanan laskeutuvuutensa perusteella. Pätkä oli 80cm pitkä ja ajattelin sen riittävän hyvin mekkoon. Mutta niin vain kävi, ettei se riittänyt. Pala oli hyvin kapea ja mekosta tuli aiottua pitempi.
Yläosan kankaan sain vaihtareilta aikoinaan vaihdettua ja se on odotellut tuolla laatikossa jotain ja nyt se joku tuli. Mitään yhteistä näillä ei ollut ja jotain piti saada yhdistämään nämä kaksi. Siitä lähti ajatus rypytys röyhelöstä eteen ja mustasta pitsistä siihen lisäksi.

Rypytys on tehty framillonin avulla ja ommeltu vain suoralla kiinni etukappaleeseen.
Joustopitsi on Kangastukusta ja ompelin sen yläosaan suoralla ja vasta keskiosaan tajusin vaihtaa siksakiin. Näissä venytin pitsiä hiukan. Helmaan tahdoin pitsin myös, pitämään mekon kasassa, yhdistämään ylä- ja alaosan. Viimeistelemään kokonaisuuden. Helmassa en pitsiä venyttänyt yhtään. Lopputulos miellyttää minua paljon. Mekko pääsee odottamaan reissua ja kesää.

Lohikäärmeitä, musti-koira ja palomiehiä

Olen onneksi saanut hiukan kankaita tuhottua. Otin vain läjän ja leikoin pois. Tuli parempi mieli.

Majapuun palomiesneuloksen loppu muokkautui huppariksi. Kuosin on suunnitellut jälleen kerran Leena Renko.
Kuosi ihastutti minut täysin ja tästähän aiemmin tein pojalle toppatakin, jota onkin pidetty urakalla tänä talvena.

Tällä kertaa olin viisaampi ja käytin tukikangasta kunnolla vetoketjun kanssa. Ja lopputulos on ihastuttava. Tämä lähti uuteen kotiinsa jo, kun se oli meidän pojalle aivan liian iso.

Hupparin huppu on vuoritettu HannanKankaan punaisella trikoolla. Harmiksi minulla ei ollut punaista vetoketjua, niin valkoinen sai kelvata ja hyvin se passasikin. Vetoketju on peräisin Karnaluksilta.

Tämän jälkeen käsittelyyn pääsi ihana punainen lohikäärmeneulos. Majapuulta toki sekin ja Leenahan löytyy senkin takaa.

Aiemmin tästä syntyi neidille mekko ja lopusta lipareesta riitti juuri ja juuri tämän kokoiseen huppariin. Tämän piti lähteä myyntiin, mutta niin onnettomasti kävi, että neiti näki ja rakastui. Jäikin sitten meille. Ja aivan ihanahan tämä onkin!

Vetoketju näyttää vetävän kuvissa hupparia vinoon, mutta se johtunee astetta liian suuresta sovitusnukesta. Jouduin hiukan pakottamaan hupparin kiinni.

Tämänkin hupparin huppu on vuoritettu HannanKankaan punaisella trikoolla. Vetoketju on Karnaluksilta.

Ja viimeisenä syntyi uudesta ihanuudesta haalarit. Kuosi on Metsolan ja sen on suunnitellut.. yllätys yllätys: Leena Renko. Onko enää olemassakaan muita ihanuuksia, kuin Leenan? Itsellä ainakin tuntuu noita kangas läjiä katsellessa ,että lähes kaikesta niistä ihanuuksista saan kiittää Leenaa. Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä on vielä tulossa.

Mutta tässä nämä ihanat Musti-haalarit:

Haalarit on pojan kokoa, eli noin 92-98, mutta päätyivät muualle käyttöön. Teen omalle pojalle kyllä ihan samanlaiset, sen verran herkut haalarit nämäkin.

Pojan haalarihylly kyllä poksuu ja paukkuu jo, mutta olen ihan varma, ettei sillä vieläkään ole niitä liikaa. Joukkoon mahtuu vielä muutamat, ainakin Mustit ja traktorit ja tiikerit ja ja ja..

Helikopterin laskeutumispaikka

Pitkä ompelujumi vaati jo toimia, pyysin tilauksen ja sain. Piti saada nopeasti shortsihaalari reissuun. Hetki meni miettiä, että mitä ja millainen. Äijämäinen, tiettyjä kankaita ja tiettyjä yksityiskohtia. Kaivoin laatikkoa ja löysin velours motive kuvia ja sieltä helikopterin ja siitä se ajatus lähtä. Tahdon haalarin, jossain on turkoosit kantit helikopterin värin mukaan ja helikopterin laskeutumisalusta taskuna. Mutta ei se taskuna oikein toimisi, joten pelkkä applikaatio riittää.

Kuosillinen kangas vaihtui yksiväriseen Hannan Kankaan limeen joustofroteeseen.
Ja millainen siitä tuli? No hieno! Eihän siitä mitään muuta voinut odottakaan, yhtäkkisestä ideasta. Ne on aina parhaita! Meidän lapset tykästyi ja melkein meinasin olla luopumatta.

Helikopterin kiinnityksessä oli ongelmia, mutta lopulta se suostui taipumaan. Tässä kuvassa väriero silityksen jäljiltä, mutta oikeasti se ei ollut noin paha.

Resorit on kärkkäiseltä, helikopteri tuli salaisesta paketista saksanmaalta. Mutta se salainen sisälsi vain noita kuvia.

Jostain syystä saan näistä kuvista aina niin vinon näköisiä, mutta oikeasti haalarit on suorat!

Samaan syssyyn piti tehdä muutamat muutkin haalarit. Ihan vain, että saan kankaita tuhottua. Nämä piti kaikki myydä, mutta en raskinutkaan.

Ensin tuhosin majapuun turkoosi-vihreän lohikäärmeneuloksen:

Sitten jatkoin ruskea-turkoosiin lohariin. Majapuulta toki sekin ja Leena Renkon suunnitelema kuosi, tottakai!

Nämä ruskeat on kotia vailla yhä. Tosin ei haittaa, koska niin namut näistä tuli, että mieluustikin pidän omallani ensin. Turkoosit jäi suosiolla meille.

Käyköhän muille koskaan näin? Että aikoo tehdä muille, mutta tahtookin pitää itse.

Tunnustuksia

Olen saanut taas blogiini muutaman ihanan tunnustuksen muilta blogin pitäjiltä.

Ompelusoppi Nappi&Neula antoi minulle New Blog Love -tunnustuksen ja

Velhonviitalta sain Liebster blog -tunnustuksen.

Iso kiitos molemmille!

Sitten joudun itse tunnustamaan, että valitettavasti en nyt jaksa jakaa tätä eteenpäin ja tuon Liebster blogin olen kerran jo jakanutkin, että jospa se sama lista korvaisi nämä puutteeni nyt.

Tunnustan myös että ompelusuunnalla on ollut hiljaisempaa, kun ei vain saa mistään mitään irti. No, olen minä ommellut jotain, mutta kuvaaminen on vähän vaiheessa ja tällä hetkellä on sellainen yleinen väsymystila päällänsä. Uikkaria on leikottu, laukkua on ommeltu, mutta mikään ei valmistu juuri nyt. Ehkä tämä jumi tästä irtoaa jossain vaiheessa. Lähinnä varmaan sitten, kunhan keksisi oikeasti, mitä sitä ompelisi seuraavaksi.