Pieni hatuntekijä ja muita ihanuuksia

Pieni hatuntekijä iski, kun talvi tuli. Pienen pojan päätä paleli pienessä lakissa. Nyt ei palella. Siitä innostuneena tein muutaman muunkin lakin.

Pinkkulakki on seisonut vuoden viimeistelyjä odottaen, nyt se tuli viimein valmiiksi ja on jo lähdössä pientä päätä lämmittämään. Päällinen on collaria, sisus on polarfleeseä ja nauhat joustokanttia Kestovaippakaupasta. Resorit jostain jämistä.

Tämä ihana raitavelourlakki oli vain pakko tehdä. Minusta ihanan pirteä talveen. Päällinen on velouria royal-tuotteelta. Nauhat joustokanttia kestovaippakaupasta. Tämä lakki näyttää toisinpäin käännettynä tältä:

Voi siis pitää näinkin päin. Välissä on finfill-vanu.

Leena Renkon pesukarhustakin piti saada lakki. Pesukarhun hännällä. Joustofrotee on sampsukasta. Vuori polarfleeseä. Samoin kuin tässä seuraavassakin pesukarhulakissa:

Nauhat on kestovaippakaupan joustokanttia.

Tämä dino/lohikäärmehattu on samaa luokkaa kuin pojankin hattunen. Pojalla vain on erivärinen ja kuosillinen. Tässä siis Metsolan joustofroteeta ja sisällä polarfleese, nystyt myös polarfleeseä. Nauhat yhä kestovaippakaupasta ja resorin alkuperää en muista tässäkään. Tämäkin on oman päänsä luokse lähdössä.

Kangasvaihtareilta sain palan Leena Renkon ihanaa tattikangasta ja siitä syntyi neidille mekko.

Helmaa piti jatkaa ja vähän hassu siitä tuli, mutta ihan käyttökelpoinen. Taskuun mahtuu pienikäsi hyvin ja vaaleanpunainen tausta näkyy kivasti, kun kädet ei mene taskuun. Hymyilevät sienet saa hyvälle tuulelle kenet tahansa.

Hurjasta väsymyksestä huolimatta olen muutamia tilauksiakin tehnyt. Tässä niistä yksi: unipussi pienelle vauvalle.

Trikoot on saksasta, vetoketju nappikikasta. Resoreista en muista. Toivottavasti sopii ja passaa. Mietin itse, että onko tämä liian räikeä. Mutta ehkä se ei ole.



Näiden jälkeen ehdittiin vielä kokoontua ompelemaan ja siellä syntyi vaikka ja mitä ihanaa:

Itselleni mekko ja legginsit. Leggarit on trikoota, mekko velouria. Mekkoon piti tulla myös huppu, mutta kangas ei riittänyt mitenkään. Raidat lisäsin saadakseni mekkoon tarpeeksi pituutta. Kankaat on royal-tuotteelta.

Raitavelourista tein pojalle housut, jotka menivätkin tytön kaappiin. Kaava on Leenan ihana housukaava.

Tämän mekon aloitin edellisellä kerralla ja saatoin nyt loppuun. Saksasta tilattu tähtitrikoo on ihanan pirteä ja siihen yhdistetty vaaleanpunainen tähti antaa kivasti kontrastia. Tykkään hirmuisesti. Taskut kiinnitän ihan perusompelukoneella peitetikkikoneen sijaan, koska tykkään kovasti tuosta ompeleen jäljestä.

Tämän paidan aloitin kotona, jatkoin sitä edellisellä kerralla ommellessa ja jatkoin loppuun kotona. Osa palasista oli jäänyt kotiin, kun lähdin ompelemaan. Meillä ollaan nyt tosi tähdikkäitä, ihan tähtiä koko porukka!

Ompelupäivän satoa

Meillä oli jälleen ihanat ompelulanit, ompeluihmisten kokoontumisajot siis. Yhden päivän kestävät tällä kertaa, joskus ollaan oltu viikonloppu. Eli kaikilla on koneet ja kamppeet ja sitten leikotaan, piirrellään, ommellaan ja mikä parasta: jutellaan! Syödäänkin välillä, jos muistetaan. Aivan ihanaa vastapainoa kotioloille, tärkeimpänä tekijänä se, ettei kukaan huuda korvanjuuressa ja kertaakaan ei kuulu käskevään sävyyn sanaa äiti. Sen jälkeen taas jaksaa kaikkea tätä.

Mutta mitä sain aikaiseksi? No alkuun leikoin ja leikoin ja leikoin. Kolmet leggarit itselle, kaksi ja puoli mekkoa itselle, yhden paidan yhdelle pojalle. Välissä kävin vähän leikkomassa lisää.

Ja mitä ompelin?

Leggarit itselle. Kolmet. Nopeat tehdä, pelkällä saumurilla selviää. Kaava on oma, koko on juuri sopiva minulle. Trikoot on Hannan kankaasta.

Mekko itselle. Alaosa Marimekkoa, peräisin tämä on kangasvaihtareilta. Raitakangas on Leenalta vaihtareilta myös.
Kuvassahan tämä ei näytä miltään näin, mutta en jaksanut pukea päälleni nyt. Aivan ihana siitä silti tuli. Helman käänsin vielä kotona, muuten tuli valmiiksi laneilla.

Ja nämä ihanuudet! No nämä ompelin kotona, mutta kumpikin on peräisin laneilta. Ensin Leena Renkon suunnitelema autokorjaamokuosi joustofroteena. Leenalta sain luvan leikata housut hänen kankaastaan. Aivan ihanat! Koko on 92.

Ja sitten tämä valloittavan ihanan ihana Metsolan sunray kuosinen paita. Oli valmiiksi leikattu, yksi sauma jo ommeltu, mutta omistaja ei enää jaksanut koko kuosia. Minä rakastan ja harmittelin, kun olin laittanut tytön pienen paidan jo eteenpäin. Ja sain tämän. Oli pakko ommella kotona heti loppuun ja tänään se on jo päällä pojalla. Iso kiitos siis. Kokona myös tuo 92.

Muita en vielä ehtinyt ompelemaan, mutta onpahan tuossa valmiina hollilla.

Viikon aikana olen vähitellen silti muutakin ommellut:

Herkkuine nämä Leena Renkon laulukalat.

Rakastan! Näille vain sattui jo vahinko. Pesin vahingossa punaiset farkut väärässä pyykissä ja koko koneellinen värjäytyi, mukana nämä ja seuraava mekko. Pesin heti uudestaan, liotin sen jälkeen yön vanishissa, siinä valkoisessa ja pesin vanishilla vielä. Puhdistui vähän.Ei ne tässä kuvassakaan näy, että valkoiset osat on hiukan vaaleanpunertavat. En nimittäin edes ehtinyt kuvata näitä ennen käyttöä, sotkeutumista ja pesua. Tämä kangas on ilmeisesti jo loppuunmyyty, mikä iso harmitus. Olisin halunnut lisää. Kuvio on ihanan iso ja selkeä. Värit hiukan erilaiset. Tämä on täydellinen.

Toinen uusi ihanuus Leenalta on tämä sieniretki velour:

Kuvion koko on tässäkin ihanan iso. Neiti tykkäsi ihan hirveästi. Tämän ehdin kuvata, ennen värjäytymistä.
Tein taskut neidin toiveesta. Sattumoisin löysin punaista valkopilkullista trikoota, harmiksi summanmutikassa leikellyt taskunsuut olivat vähän kittanat sillä, ettei tuo sienikangas kauheasti pilkota.
Peitetikin nurjan puolen laitoin koristeeksi taskun reunoihin ja helmaan.
Kokoa 98-104 ja kaava on taas summanmutikassa leikottu vähän sinnepäin.

Mekko ja kaikkea muuta

Ompelua on taas riittänyt. Sen voi myös lukea niin, että hermoja on taas kiristänyt ja terapiaa on tarvittu. Hyvää terapiaa kaikille. Neiti saa leikkoa äitin saksilla kangassilppua, poika yleensä nukkuu ja isommat on koulussa. Äidin hermo lepää, yleensä. Joskus käy kyllä niinkin, että on ihan pakko saada valmiiksi vielä tämä viimeinen sauma vaikka seinät kaatuisi päälle. Niinä hetkinä ompelu ei ole niin terapeuttista, lähinnä niinä hetkinä tekisi mieli luovuttaa kaikki.

Maanantaina tuli kiire. Tarvitsin kipeästi mekon kerhoon itselleni, tai siis vaatteet. Kuumailmapallomekko oli pyykissä ja farkuja en huolinut jalkaani. Valmistui mekko nro2. Sama kaava, eri kangas. Kaavana omat muokkaukset jälleen.

Kangas on Ikasyriltä ja Majapuulta. Tämä oli niin suosittu, että jouduin tilaamaan sitä lisää, että saan isomman tytön hupparin lisäksi itselleni tämän mekon.
Mekossa on taskut sivusaumassa. Hupun jätin tästä pois. Kaula-aukossa on samaa trikoota ja hihansuissa mustat resorit.

Poika sai paidan.

Ruskea trikoo on Ikasyrilta, paidan etuosan trikoo Leenan jämiä. Riitti juuri ja juuri ja sain vielä sydämen taakse applikoitua. Tuo hieman eloa takaosaan. Resorit hannan kankaasta. Paidasta tuli tosi mieluinen niin äidille kuin pojallekin. Traktorit on tosi in!

Muutama metsolan helistin pala oli vielä jäljellä. Niin syntyi kolmet pienet tumput ja yksi pieni lakki. Lakki oli tarkoitettu pojalle, mutta se oli niin passeli ,ettei sen alle sovi millään kypärälakkia ja niska jää turhan paljaaksi jo. Eli kiertoon lähtee.

Tumput on vuoritettu trikoolla ja väliin olen laittanut finfill-vanun lämmikkeeksi. Näillä pitäisi siis pärjätä talvenkin pakkasilla.

Itselleni iskemättömistä kankaista ompelin välihousuja. Kävin kirpputorilla myymässä ja näitä meni siellä jo kaupaksi. Niistä ei sitten muistettu ottaa kuvaa ennen myyntiä. Nämä neljä jäi vielä myymättä.

Kaikki on kokoa 92-98. Pienimmät ehkä 86 jo. Kaikki trikoota. Siniset ja vihreät saksasta, pilviset huvikankaasta. Lahkeensuut milloin mistäkin trikootilkusta.

Paitoja syntyi myös kirpputorille. Näistäkin yksi jäi kuvaamatta, kun se meni ennen kuin muistin kuvata.

Paidat ovat kooltaan myös 92. Neiti rakastui kettupaitaan ja lupasin tehdä hänelle oman, tämä on vähän turhan pieni. Kettujoustofrotee on Leena Renkon käsialaa ja peräisin Sampsukasta.
Pilvitrikoo huvikankaasta ja sydämet saksasta.

Lopulta tein myös kahdet yksiväriset joustofroteehousut. Ajattelin, että niillä ehkä olisi kysyntää, mutta eipä vain ollutkaan.

Kumpikin kangas on hannan kankaasta. Resorit myös sieltä. Koko on 92 ja onneksi sopivat meidän pojalle jalkaan, jos eivät muualta kotia tunnu löytävän.

Minityylin ja Noshin ompelukilpailu

Minityylin ja Noshin ompelukilpailu kutkutti ajatuksissa pitkään. Lähes koko kuukauden. En omistanut vielä yhtään Noshin kankaita, mutta visio oli. Itselle.

Tilasin kangasta, mutta eihän se riittänyt. Tilasin lisää. Heitin jo toivonikin, että eihän se ehdi mukaan.
Sain valmiiksi, mutta heitin uudestaan toivoni, sillä eihän mekko näyttänyt yhtään hyvältä. Helma oli liian pitkä. Iski jo turhautuminen, en jaksa muokata. Mekko lojui vielä muutaman päivän tuolin nojalla ennen inspiratiota. Vielä viimeinen testaus ja oh, mekosta tulikin aivan erilainen nyt lyhyemmällä helmalla ja aivan ihana! Itse tykästyin kovasti. Tein vielä leggarit alle (Tosin niitähän ei tässä kuvassa ole) ja samalla kaavalla (omalla) olen tehnyt toisenkin jo valmiiksi ja kolmannen leikkonut.

Nro 21. Saa äänestää.

Toki saa äänestää myös kaikkia muita ihanuuksia kilpailussa!

Viikon ompeluksia

Ja taas on pitkä tauko, minun mielestäni. Eli perhe pitää kiireisenä ja väsyneenä ja jostain syystä kuvien purkaminen kamerasta tuntuu aivan ylivoimaiselta välillä. Ehkä se johtuu siitäkin, että miehen mielestä voidaan ostaa kameraan uusi muistikortti, kun edellinen täyttyy. Eli kun kamera sisältää reilut 1400 kuvaa, alkaa se automaattisesti hidastua. Tai siis kone hidastuu, kun kuvia koittaa siirtää koneelle.

Mutta näitä olen puuhaillut viikon sisään:

Sisko tuli viime viikon perjantaina haavena takki itselle. Topattu ja vedenpitävä. No Löytö-Palasta löydettiin siskon jo aiemmin katselemaa maastokuosin kangasta, finfill-vanua ja resorit ja vetoketju. Kotoa löytyi valmiina Siikajoelta tullutta mustaa vuorikangasta.

Maastokuosin kangas oli täysin vedenpitäväksi laminoitua, eli todella ikävän liukasta ja mahdollisimman hankalaa ommella. Kaavaa etsittiin perusmittoihin ottobre-lehdistä ja joku hupparikaava löydettiin, josta lähdettiin muokkaamaan.

Koko oli noin 164cm kavennettuna, pidennettynä ja extrapitkillä hihoilla. Kyllä siitä takinnäköinen saatiin, vaikka huppu teetätti eniten työtä. Kaavassa huppu oli jokseenkin järkyttävän iso, sitä pienennettiin runsaasti ja silti se jäi jotenkin isoksi, mutta se ei enää haitannut. Mietittiin, että teipataanko saumat, mutta jätettiin teippaamatta.

Taskut tehtiin kuitenkin ja nekin teetti suht paljon työtä. Ensimmäistä kertaa tällaisia taskuja ompelin ja toinen tasku tahtoi jostain syystä vetää näin. Mutta ei kuulemma haittaa. Eli sai olla, kun olin sen jo kertaalleen purkanut.

Takin tekemiseen meni paripäivää. Tai no lauantaina saatiin kankaat juuri ennen kolmea ja sunnuntaina oltiin neljältä jo  valmiina. Välissä käytiin kierteleen säästökuoppa, prisma ja lopulta yksi paikallinen kirppis, että löydettiin sopiva vetoketju. Ja siis joo, me ostettiin vetoketju sieltä Löytä-Palasta, mutta eihän se passannutkaan. Ei kaikkea voi muistaa ommellessa, kuten mittaamista. Mutta kirpparilta mukaan lähti naisten aivan kauhea liivi hintaan 1,50e ja siitä purettiin vetoketju takkiin, hyvin toimi!


Tein itselleni mekon. Näin lopputuloksen sieluni silmin ja siitä lähdin summassa tekemään. Tiesin vain ,että tahdon Noshin kuumailmapalloa ja ruskeaa kaveriksi, isonhupun ja pitkät hihat. Tällä pitäisi tarjeta talvella legginsit alla.
Ensimmäinen erä kangasta ei riittänyt, niinpä piti tilata lisää ja tämä marinoitui sen aikaa. Ensin tein liian pitkän helman ja mietin jo maani myyneenä, että eihän tästä mitään tullut. Ruma. Mutta sitten jaksoin purkaa ja laittaa helman lyhyemmäksi ja uskalsin jopa pukea sen päälleni ja todeta, että kah:

Minä tykkään!! Pussihelma, pitkäthihat, kaaritaskut ja jättimäinen huppu. Tällaisia teen lisää.
Kangas Bellapuulta ja Hannankankaasta, ruskea jersey Ikasyriltä, resorit Metsolasta.
Koko tarpeeksi suuri minulle.

Tänne alle tein mustat leggarit ja aion tehdä niitä lisää, sen verran kivat olivat jalassa farkkujen sijaan!


Housuja olen tehtaillut yhäkin pienimmille. Ja yhdet jopa esikoisellekin, mutta ne on pyykissä jo. Nämäkin kahdet on pyörähtäneet pyykissä jo muutaman kerran ja kettuhousut on tässäkin päältä revitty kuvaan.

Kettu kangas Leena Renkon suunnittelema Sampsukasta.
Keltainen joustofrotee ompeluelämää kangas, Leenan suunnittelema sekin.
Resorit mistä lie.

Sisko nauroi näille, kun tein nämä pienimmän nukkuessa päiväunia jonka vuoksi neiti ei päässyt hakemaan housuja kaapista jalkaansa. Eli äiti tekee housut, kun ei päästä kaapille hakemaan.


Tilkkutöitäkin olen tehnyt. Leikoin vähän aikaa sitten tilkut suorakulmioiksi ja yhdistelin huvikseni samaa sävyä olevia. Löysin paitojen etuosien verran jotain kangasta ja siihen sovelsin hihat ja takaosat.

Vauhdikasta menoa!

Näistä tuli tosi kivat. Ainut ,että neiti ei tykännyt yhtään ja ylempi paita on aivan liian iso pienelle miehelle.

Tämän jälkeen tuhosin helistinkankaiden jämät:

 Pieni kypärälakki, koko noin 42-44cm.

Muutamat topatut tumput ihan vauvalle.

Ja paidat ja housut.

Neidille koko 98, tosin housut on ihan naftit, mutta hän haluaa pitää. Tämän jälkeen siirtyvätkin poikaselle.

Ja pojalle oma ruskeana. Meinasin laittaa punaisena, mutta kun koetin sitä pojan päälle totesin vain, ettei sille sovi punainen sitten yhtään. Tai sitten se oli tuo punaisen ja keltaisen yhdistelmä.

Lisää takkeja

Lisää takkeja

Kumpikin kokoa 80-92. Puuvilla ellokselta tai jotexilta. Ylemmässä polarfleese vuori, alemmassa tikkivuori.
Ylemmässä hihassa perhoskoriste, karnaluksilta.

Takkien teko on todella ihanaa! Siihen jää koukkuun.

Housuja

Tuli himo tehdä housuja just nyt heti. Ja minä tein. Leena Renkolta sain vasemman puolimmaiset ihanat housut, jotka sopi neidille. Mutta kun jätti välistä legginssit pois, niin juostessa housut tippui. Muokattiin siis vähän. Korotettiin vähän vyötäröä ja kiristettiin resoria ja sen sisään vielä laitoin kuminauhan. Näitä on pidetty!

Salmiakit on Leenan käsialaa myös. Peräisin  Hannan kankaasta. Värjätty dylonin flamingo pinkillä ja tropical greenillä. Tytölle ja pojalle. Turkoosi joustofrotee Hannan kankaasta myös ja aallot metsolasta. Aallot vain tuli epähuomiossa väärin päin. Onneksi kangasta jäi vielä toisiin.
Resoreista pinkki on triteksiltä, muut Hannan kankaasta.

Sekalainen sakki ompeluksia

Taas on tullut tehtyä vaikka ja mitä ja tuntuu väliin, etten itsekään saa kiinni siitä, mitä pitäisi tehdä. Tulee himo ja sen himon mukaan on mentävä. Sitten tulee laiskuus ja joku jää kesken ja lopulta on pakko vääntää loppuun ne keskeneräiset ja taas tulee himo. Sitten on jotain tilauksia, kiinnosti tai ei juuri sillä hetkellä. Stressaan helposti, joten tykkään kyllä tehdä kaikki ns.pakolliset pois alta. Tilauksia en sen vuoksi suostukaan ottamaan paljoa kerralla ja nekin tilaukset, mitä ota, on lähinnä ystävien kyselyitä lahjoiksi tai heidän lapsilleen.


Tilauksesta pyydettiin tekemään Moondrive paita. Tein kaksi. Toisen piti olla meidän pojalle, mutta jostain syystä sattui aivopieru ja hihat jäivät liian lyhyiksi. Toisessa versiossa hihat oli vain kääneety, toivottavasti siinä on tarpeeksi pitkät hihat käyttäjälleen. Meillä tosin harrastetaan pitkiä käsiä.

Tämä paita on siis kotia vailla. Kooltaan se on noin 80cm. Meidän 86 kokoa käyttävälle hihat olivat juuri sopivat, joka on siis minun mielestäni liian lyhyt. Kangas on Metsolan, resorit Hannan Kankaasta.


Legginsejä tarvitaan talvi ja tyttö on innostunut niistä. Nämä myös syntyi halusta tuhota jotain kangasta pois varastosta. Enkä oikein keksinyt, mitä tästä kuosista tekisi. Niinpä siitä tuli kahdet tällaiset legginsit. Toiset on meidän tytölle, toiset etsii kotia.

Nämä on molemmat kokoa 98cm. Kangas on trikoota saksan salaisesta paketista.



 Pitkistä käsistä jatkaen.. Minun ongelmani kaupan valmis vaatteiden kanssa on liian lyhyet lahkeet ja liian lyhyet hihat. Kun ostan paidan, joka on muuten sopiva, on sen hihat noin 5-10cm liian lyhyet. Haluan, että hihat on pitkät, niin, että niihin saa upotettua kädet kokonaan halutessaan. Minua ärsyttää suunnattomasti, jos hihat nousevat ranteiden yläpuolelle, kun suoristan käteni. Ja tätä tapahtuu paljon. Varsinkin ensimmäisen pesun jälkeen! Niinpä päätin jälleen tehdä paitani itse. Nämä kaksi sain valmiiksi asti, useampi odottaa pinossa innostusta ommella ne kasaan.

Vihreä trikoo on Ikasyrin ihanan ihanaa kirahvia. Niin pehmoista!
Linnunrata trikoo on JenniK handmadelta. Rakastuin tuohon kuosiin niin paljon, että ostin pienen palan sitä vielä lisää Hannan Kankaasta. Saapa nähdä mitä siitä muodostuu.

Sen jälkeen tuhottiin vähän helistimiä lisää. Oli tarkoitus tehdä pojalle haalarit, mutta tulikin tytölle. Kaavaa siis vähän pienentämään ja uusinta yritys. Tosin nähdessäni punaiset valmiina, ajattelin ,etten ehkä voi niitä kuitenkaan pojalle pukea. Niinpä tein ruskeasta pojalle omat ja sopivat.

Punaisten koko on 98. Ruskeat kokoa 86. Ruskeiden kauluksen purin kerran, toistamiseen en jaksanut. Kelpaa näin meille. Pieni kauneusvirhe siinä on, mutta ei haittaa. Kangas on tietenkin Metsolasta. Keltaiset resorit Hannan Kankaasta ja oranssin Metsolasta.

Kankaan tuhonnan himosta lähti ajatus takeista. Nämä Jotexin ja Elloksen omput huusi päästä pois varastosta. Niinpä tuhosin ne takeiksi. Tässä on kuva vasta ensimmäisestä. Toinen odottaa vielä vetoketjua ja kolmas on ihan kasausvaiheessa. Tämä ihanuus on myös käyttäjää vailla vielä, tosin alustavasti varattu jo.

Takin koko on jotain 80-92 välillä. Se sopi hyvin pojalle ja neidille meni nippanappa. Minun mielestäni oli neidille liian nafti, neiti itse sanoi, että sopii. Tässäpä neiti kaakaoparran päällä:

Kangas on tosiaan puuvillaa, vuorena musta tikkivuori Löytöpalasta. Resorit ties mistä.

Oi voi, tämän postauksen aikana kävin siivoamassa pojan pöydältä alas kurkottaman lasin palaset ja lautasen muruset. Poika myös heti kaataa keksi kipon pitkin lattiaa ja kaatua itse koriin jumiin. Vauhtia siis riittää.

Yllätysmekko ja tilaus takki

Ompelukone on hurissut tasaiseen tahtiin. Hermoja leputtavaa puuhaa ja pakko jaksaa, vaikka joskus tuntuu, ettei aina jaksaisi. Aina on niin ihana nähdä vaate valmiina.

Poika ei voi enää sietää sukkahousuja, joten tein pojan sukkahousu läjälle saman kuin neidin läjälle: leikoin sukkaosat ja laitoin kivat jatkot. Nopeasti valmista. Kuvaa en jaksanut näistä ottaa, kun ne on jo kierrossa käytössä.

Ystäväni soitti yhtenä päivänä, että tulevat hakemaan housut, jotka lyhensin. Samalla kysyi, että ei minulla sattuisi olemaan mitään 110/116cm valmiina. No eihän minulla ole, mutta sauma sattui olemaan niin kiva, että päätin ehtiä tehdä. Tunti aikaa. Lupasin mekon. Kankaan etsintään ja idean muhintaan ei paljon aikaa ollut. Mutta mekko tuli pikapikaa valmiiksi. Välillä piti käydä nostamassa poika ylös päikkäreiltä ja vaihtamassa vaippaa ja tarjoilemassa välipalaa, mutta reilussa tunnissa saatiin valmiiksi lahjaksi jo päässyt mekko.

Kaavana tässä on joku sk:n kaava taas yhdistettyä Siiliksen Kaisan kaavaan.
Kuvan pohjat on ommeltu nurjalle ja sen jälkeen kuva on ratkottu/leikattu kankaaseen. Kuva tulee paremmin esille pesun jälkeen. Nauhat on Karnaluksin tuliaisia. Kangas itsessään on saksan yllätyspaketista.

Isoimmalle neidille toinen huppari jäi odottelemaan vetoketjua, jonka maanantaina sain haettua ja ommeltua. Tyttö tykkäsi lopputuloksesta ja niin kyllä äitikin.

 Kokoa hupparilla on 146cm, hoikka ja pitkä. Hihat extrapitkät. Tyttö tahtoi taskut ja tällä kertaa nämä puoliympyrät. Tämä on kokonaan vuoritettu tuolla raitakankaalla, joka on kotoisin Liandlolta Ruotsista. Pallokangas on Triteksiltä Tampereelta ja neidin oma valinta.

Neidin hame oli aiemmin mekko. Neiti itse tahtoi siitä hameen, kun mekkona helman pituus oli jo lähinnä roiskeläppää.

Tein myös välissä yhden pienen pussukan pikkueläinten säilytykseen. Sekin on lähdössä juuri kotiinsa.

Kangas on Leena Renkon kioskikissaa. Ja pussukan koko on 20x30cm.

Sitten iskin takin kimppuun, mikä oli tilauksena ystävän tytölle pyydetty. Kangas on vanha pussilakana, ihana sellainen. Mietittiin, että minkä värinen vuori olisi kiva. Onko valkoinen liian herkkä ja onko musta liian tumma. Päädyttiin mustaan.

Takista tuli aivan ihana. Rakastuin ihan täysin tähän yhdistelmään. Musta ja keltainen. Taskut laitoin koristeeksi, ne tosin on ihan oikeat taskut. Ystävä ei ole vielä takkia nähnyt, en malta odottaa. Toivottavasti takki sopii tyttöselle.

Takin kaveriksi tein tytölle lakinkin. Se on ihan summassa tehtyä kokoa ja toivoa sopii tämänkin kohdalla, että päähän mahtuisi.

Takin kaavan pohjana toimi OttoBreen Pikku Lapanen -kaava (4/12) ja koko 86 hiukan kavennettuna. Muitakin muutoksia siis tein, vaihdoin helman A-linjaiseksi, tein hupusta hiipan ja lisäsin puoli ympyrätaskut. Lähinnä käytin kaavaa vain koon hahmottamiseen.

Kangas on tosiaan ystävän vanha pussilakana, vuorena tikkivuori Löytö-Palasta. Näiden välissä on Siikajoelta haettu kosteussuojakangas, lähinnä tuulta vastaan. Vedenpitävä takki ei ole, koska en teipannut saumoja, mutta ei kuitenkaan kastu heti läpi asti.
Resorit on Hannan Kankaasta.

Lakissa on sama satsi kankaita. Kaavasta en muista enää mistä olen sen saanut, mutta itse pidän tästä lakin kaavasta valtavasti.